Savirappaus palo- ja äänieristeenä
Museovirasto seuraa ja pyrkii tukemaan perinteisen rakentamisen soveltamista korjauksissa ja myös uudisrakennuksissa. Tavoitteenamme ovat kunkin talon rakennustekniikkaan, materiaaliratkaisuihin ja historiallisiin ominaispiirteisiin soveltuvat ratkaisut, jotka ovat teknisesti toimivia, terveellisiä ja turvallisia.
Fiskarsin ruukissa sijaitsevan Parkvillan-nimisen hirsirakennuksen muutos- ja peruskorjaustöiden yhteydessä on monipohjaisena yhteistyönä selvitetty perinteisen savirappauksen toimivuutta palo- ja äänieristeenä. Savihan on hirsirakennuksessa luonteva ja perinteinenkin ratkaisu. Sitä ei kuitenkaan vielä tunneta kotimaisissa rakennusmääräyksissä eikä Eurokoodissa. Saksan DIN-normeissa siitä on standardeja ja ohjeita.
Saven käyttöä kuitenkin tutkitaan. Tässä esiteltävät tulokset liittyvät arkkitehti Kasper Järnefeltin vastuulla olevaan Parkvillanin korjaussuunnitteluun Fiskars Oyj:n toimeksiannosta. Selvityksistä aloitteen tehnyt Järnefelt on hyvin kokenut restaurointiarkkitehti. Mukana on myös tutkija Johanna Liblik Tallinnan teknillisessä yliopistosta. Hänen valmisteilla olevan, saveen paloteknisiä ominaisuuksia käsittelevän väitöskirjansa yhtenä tavoitteena on saada savea koskevat määräykset mukaan seuraavaan Eurokoodi-päivitykseen.
Lisäksi selvityksessä ovat mukana rakennuttaja Fiskars Oyj, Museovirasto, The Natural Building Company Oy ja Insinööritoimisto Anders Westerlund. Teknisinä asiantuntijoina ovat olleet äänitekninen insinööritoimisto Akukon Oy sekä palotekninen Insinööritoimisto Markku Kauriala Oy.
Väliseinien paloeristys ja ääneneristys
Väliseinää koskevassa lausunnossa todetaan, että molemmilta puoliltaan 30 mm savirapattu 125 mm:n hirsiseinä täyttää REI30-vaatimukset, johtopäätösten ollessa selvästi varmalla puolella.
Äänieristyskokeet tehtiin Turun AMK:n äänilaboratoriossa. The Natural Building Companyn hirsirakenteisen koeseinän eristysarvoja mitattiin aluksi ilman rappauksia, sen jälkeen usealla eri tavalla pinnoitettuna. Lähimmäs nykyvaatimuksia päästiin rakenteella, jossa hirsiseinän molemmille puolille kiinnitetään 25 mm:n huokoinen puukuitulevy ja sen pintaan savirappaus.
Kokeessa savirappauskerrosten paksuus oli 20 mm, mutta ääniteknisessä lausunnossa ehdotetaan 30 mm:n paksuutta. Tällöin saavutetaan arviolta 52 dB:n Rw-ilmaääneneristävyys. Tämä on hieman vähemmän kuin uudisrakennusten nykyvaatimukset, mutta parempi kuin monissa ennen vuotta 1985 rakennetuissa taloissa.
Välipohjan paloeristys
Parkvillanin välipohjan vanhat lattiapalkit ovat kooltaan 170 x 220 mm, ja niiden alapuoliset kattolankut ovat 35 mm paksuja. Paksuista kattolankuista ja rossipohjasta johtuen varsinainen paloeristevaatimus saattaisi täyttyä jo puulla, ja saven vaikutus paloneristykseen olisi sitä täydentävä. Perinteisessä rakentamisessa on osattu tehdä toimivia välipohjia. Korjaushankkeessa selvitetään ilmeisen hyvät mahdollisuudet hyödyntää vanhaa eristettä ja sitä täydentäen saavuttaa nykyiset palosuojavaatimukset.
Välipohjan äänieristys
Ilma- ja askeläänien eristämistä helpottaa, jos lattialankut eivät ole suoraan kosketuksissa rakennuksen runkorakenteeseen. Joskus on vaikeaa löytää ratkaisuja, joissa esimerkiksi saven, hiekan ja purun yhdistelmillä saadaan tarvittava kantavuus ja jousto lattiarakenteeseen. Parkvillanissakin joudutaan selvittämään erityisesti askeläänien takia lautalattian ja palkiston väliin sijoitettavan modernin puukuitulevyn tai muun äänieristeen käyttöä. Kasper Järnefelt toteaa, että tässä on selvä tarve perinteisten välipohjaeristeiden jatkotutkimukselle.
Tämä teksti on tiivistelmä arkkitehti Kasper Järnefeltin Tuuma-lehdelle (nro 3/2017) laatimasta artikkelista.