Maankäytön suunnittelu ja kulttuuriympäristöt
Sivun sisällysluettelo
Maankäytön suunnittelu ja kulttuuriympäristöt
Suurin osa rakennusten suojelusta perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin, käytännössä kaavoitukseen. Kaavoitukseen osallistuvat kunnat, viranomaiset ja kansalaiset, usein eri yhdistysten ja järjestöjen kautta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ohjaa maankäytön suunnittelua ja rakentamista ja samalla kulttuuriympäristön säilymistä ja muutosta. Suunnittelu toteutetaan kaavoituksella. Sen tavoitteena on edistää rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriympäristön vaalimista ja hyvää rakentamista. Erityisesti korostetaan olemassa olevan rakennuskannan hoitoa ja käyttöä. Kaavoitusta ohjaavat lain sisältövaatimukset ja myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
Kunnat vastaavat kaavoituksesta ja vahvistavat laatimansa kaavat. Kaavoituksen on perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Niitä ovat mm. maisemaa, muinaisjäännöksiä, rakennuksia ja rakennuskulttuuria koskevat inventoinnit, joiden riittävyys ja ajantasaisuus tarkistetaan kaavoitusprosessin alkaessa. Tietoa tarvitaan, kun kaavoissa annetaan kulttuuriympäristön, rakennusten, rakenteiden ja muinaisjäännösten suojelua koskevia tavoitteita, ohjeita ja määräyksiä. Selvitykset tukevat myös lain edellyttämää kaavoituksen vaikutusten arviointia.
Kaavoitus perustuu kuntien, kansalaisten ja viranomaisten aktiiviseen osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Valtaosa maankäytönsuunnittelun kulttuuriympäristöasioista hoidetaan alueellisissa vastuumuseoissa. Museot antavat lausuntoja osallistuvat katselmuksiin ja viranomaisneuvotteluihin.
Maakuntakaava ohjaa kulttuuriympäristön vaalimista
Maakuntakaavassa esitetään yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa. Kaava voidaan tehdä myös vaiheittain tai osa-alueittain. Suunnittelusta vastaa maakunnan liitto. Maakuntakaavan tehtävänä on myös välittää kaavoitukseen kulttuuriympäristöä koskevat valtakunnalliset tavoitteet sekä ohjata maakuntien kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaalimista ja vahvistamista. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota maiseman ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (MRL 28 §). Museovirasto osallistuu maakuntakaavoitukseen yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden kanssa.
Yleiskaavassa toiminnot sovitetaan yhteen
Kunnan alueiden käytön järjestämiseksi laaditaan yleis- ja asemakaavoja. Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen ja toimintojen yhteensovittaminen. Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö (MRL 39 §). Yleiskaava on ohjeena asemakaavoja ja niiden muutoksia laadittaessa. Yleiskaavat ovat maaseudulla taajamia lukuun ottamatta tavallisesti yksityiskohtaisin kaavamuoto, jolloin myös suojeluratkaisut päätetään niiden yhteydessä.
Asemakaava ja rakennusjärjestys ohjaavat rakentamista
Yksityiskohtaisempi asemakaava ohjaa kaupungeissa, taajamissa ja usein myös ranta-alueilla alueiden käyttöä ja rakentamista. Asemakaavan tarkoituksena on ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemankuvan, hyvän rakentamistavan ja olemassa olevan rakennuskannan käytön vaatimalla tavalla. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia, eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää (MRL 54 §). Asemakaavan suojelumääräykset voivat koskea sekä laajoja alueita tai maisemia että yksittäisiä rakennuksia tai rakenteita, pihapiirejä ja puutarhoja.
Maankäytön suunnittelua täydennetään erityisesti haja-asutusalueilla kuntien rakennusjärjestyksillä, joissa annetaan määräyksiä kulttuuri- ja luonnonarvot huomioivasta ja hyvää elinympäristöä toteuttavasta rakentamisesta. Kaavoihin voi liittyä myös korjaus- ja uudisrakentamista ohjaavia rakennustapaohjeita.
Suojelu ja suojelumääräykset
Kaikilla kaavatasoilla voidaan antaa määräyksiä alueen tai kohteen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden tai ominaisuuksien suojelemiseksi (MRL 30 §, 41 §, 57 §). Jos kohde on kuntakaavoja uudemmassa maakuntakaavassa tai asemakaavaa uudemmassa yleiskaavassa osoitettu suojeltavaksi, on tämä otettava ohjaavana asiana huomioon kuntakaavoja uudistettaessa tai lupa-asioita harkittaessa.
Suojelumerkinnät ja -määräykset vaikuttavat rakennusta koskevaan lupaharkintaan, kuten rakennus-, toimenpide- ja purkamislupaan. Suojellun rakennuksen korjaus- ja muutostyössä on noudatettava suojelumääräystä. Tarvittaessa korjaustöistä voi pyytää alueellisen vastuumuseon ohjausta tai lausunnon.
Purkaminen vaatii harkintaa
Rakennusten purkaminen perustuu maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen säännöksiin. Asemakaava-alueella purkaminen on luvanvaraista. Jos rakennus on historiallisesti merkittävä tai rakennustaiteellisesti arvokas tai tällaisen kokonaisuuden osa, tarvitaan purkamislupa. Purkaminen ei saa merkitä rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä (MRL139 §). Rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella (MRL 118 §). Alueellinen vastuumuseo arvioi kohteen kulttuurihistoriallisen arvon.
Uudisrakennuksen tulee soveltua ympäristöönsä ja maisemaan ja rakennuksen tulee olla arkkitehtuuriltaan sopusuhtainen. Rakentamisessa on muutoinkin noudatettava hyvää rakennustapaa. Laissa korostuu erityisesti ammattitaitoinen ja hyvä suunnittelu rakentamisen laatuun vaikuttavana osatekijänä.
Korjaus- ja muutostyöt suojellussa rakennuksessa
Kaavassa suojeltujen rakennusten korjaus- ja muutostöitä valvoo tavallisesti kunnan rakennusvalvonta. Ennen korjaushankkeeseen ryhtymistä on hyvä selvittää suojelun vaikutukset suunnitteluun.
Kunnan rakennusvalvonta arvioi lupahakemuksen tai toimenpideilmoituksen kohdalla, tuleeko asiasta pyytää alueellisen vastuumuseon lausunto.
Kaavan suojelumääräyksissä voidaan edellyttää alueellisen vastuumuseon kuulemista ennen korjaus- tai muihin toimenpiteisiin ryhtymistä. Silloin kannattaa jo ennen korjaussuunnitteluun ryhtymistä olla yhteydessä alueelliseen vastuumuseoon, joka voi kertoa korjausten ja muutosten reunaehdoista sekä antaa neuvoja ja ohjausta suojelun toteutumista edistäviin ratkaisuihin.