Rakennettu kulttuuriympäristö

Rakennetun ympäristön suojelu

Rakennusten ja ympäristöjen suojeleminen on keino säilyttää kulttuurihistoriallisia kohteita. Rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä suojellaan yleisimmin kuntien ja kuntayhtymien vastuulla olevalla kaavoituksella: asemakaavoilla, yleiskaavoilla ja maakuntakaavoilla. Kaavoitus perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen, onko rakennus tai alue suojeltu kaavoituksessa, voi selvittää kunnan kaavoittajalta tai rakennusvalvonnasta. Usean kunnan verkkosivuilla on julkaistu ajantasaiset kaavat.

Rakennuksia suojellaan myös erityislaeilla: rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla, kirkkolailla ja ortodoksisesta kirkosta annetulla lailla.

Kaavan suojelumääräyksissä tai erityislain mukaisessa suojelupäätöksessä määritellään, mihin osiin tai ominaisuuksiin suojelu kohdistuu. Se voi kohdistua esimerkiksi julkisivuihin, kiinteään sisustukseen ja ympäristöön. Suojelu tarkoittaa, että rakennus tai ympäristö on säilytettävä suojelun edellyttämällä tavalla. Korjaukset ja muut toimet on tehtävä niin, että kohteen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy.

Maankäytön suunnittelu ja kulttuuriympäristöt
Kirkolliset kulttuuriympäristöt
Valtion rakennusperintö
Rakennusperintölailla suojelu
Korjaustaito.fi: Restauroinnin polku - korjaushanke suojellussa rakennuksessa

Inventoinnit ja selvitykset

Rakennetun kulttuuriympäristön suojelu ja suojellun rakennuksen korjaushanke perustuvat tietoon, jota tuotetaan inventoinneilla ja erilaisilla kulttuuriympäristöselvityksillä. Järjestelmällisesti hankittu, tallennettu ja julkaistu tutkimustieto on perusta arvojen ja tavoitteiden määrittelylle sekä toimenpiteiden ja toimintatapojen suunnittelulle.

Inventointi tai muu selvitys kertoo alueellisesti rajatun ympäristön nykytilasta ja analysoi siihen johtanutta historiallista kehitystä. Inventoitavat kohteet, alueet tai teemat vaihtelevat. Laajimmillaan ne voivat ulottua koko maahan, maakuntaan tai kuntaan. Yleisemmin inventoitavana on rajattu alue, kuten kaupunkikeskusta, kaupunginosa, taajama, kylä viljelyalueineen tai ranta-alueet. Inventointi voi kohdistua myös rajattuun teemaan, esimerkiksi oppilaitoksiin, terveydenhuollon ympäristöihin tai teollisuuden alueisiin.

Inventointihanke toteutetaan erikseen sovittavien periaatteiden ja menetelmien mukaan resurssien ja aikataulujen puitteissa. Tulos on jäsennelty ja havainnollinen tutkimusraportti inventoidusta alueesta, sen historiasta ja siinä inventointihetkellä olevista eriaikaisista ominaisuuksista ja piirteistä. Alue-, kohde- ja rakennustiedon perusteella arvioidaan niiden ominaispiirteiden kulttuurihistoriallinen merkitys.

Rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallista inventointia ja selvitystä tarvitaan maankäytön suunnittelussa ja kaavaprosessia edeltävissä suunnitteluvaiheissa, kuten kehittämisohjelmissa, yleissuunnitelmissa tai suunnittelukilpailuissa. Myös arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat ja kulttuuriympäristöohjelmat perustuvat olemassa olevan ympäristön tuntemukseen.

Inventoinnit, ohjelmat ja selvitykset tuottavat tietoa, osallistavat eri toimijoita ja edesauttavat yhteisen näkemyksen syntymistä.

Rakennushistoriaselvitys

Rakennushistoriaselvitys on inventointia yksityiskohtaisempi. Selvitys tarjoaa tietoa rakennuksesta tai rakennusryhmästä koko sen historian ajalta. Tietoa hyödynnetään korjaamisessa, käyttötarkoitusta muutettaessa sekä kaavoituksen ja suojelutavoitteiden sekä arvojen määrittelyn tarpeisiin. Erilaisista kohteista eri tarkoituksiin tehdyt rakennushistoriaselvitykset eroavat toisistaan laajuudeltaan ja sisällön painopisteiltään.

Rakennushistoriaselvityksessä tutkitaan kohteen nykytila ja siihen johtaneet vaiheet: historia, suunnittelu-, toteutus- ja muutosvaiheet. Arkisto-, lähde- ja kenttätöissä saatuja tietoja yhdistämällä ja vertaamalla arvioidaan rakennuksen eri aikaisten suunnitelmien toteutuneisuus ja osien säilyneisyys.

Rakennushistoriaselvityksen tulokset kootaan havainnolliseksi raportiksi. Piirustusten, kaavioiden ja eri aikoina otettujen valokuvien avulla kuvataan rakennusta, sen muutosvaiheita ja kerrotaan miten eri vaiheet näkyvät nykytilanteessa.

Rakennettu hyvinvointi

Suomen rakennuskannasta valtaosa on 1900-luvun jälkipuolelta, jolloin maa kaupungistui ja rakennettiin ennennäkemätön määrä asuinalueita, oppilaitoksia ja erilaisia hyvinvointipalveluita. Tietoa ajanjaksosta ja sen rakennetusta ympäristöstä sekä inventointien, selvitysten, maankäytön suunnittelun ja korjaushankkeiden toimivista käytännöistä julkaistaan verkkosivuilla Rakennettu hyvinvointi