Vedenalainen kulttuuriperintö

Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, vastaa vedenalaisten muinaisjäännösten suojelusta, käsittelee vedenalaisten muinaisjäännösten tutkimuslupa-anomukset, antaa lausuntoja vesirakennushankkeiden vaikutuksista vedenalaiseen kulttuuriperintöön ja tekee yhteistyötä harrastajasukeltajien kanssa.

Muinaisjäännösrekisterissä on tiedot yli 2000 vedenalaislöydöstä, joista noin 800 on rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Haaksirikkopaikkojen sekä hylkyjen lisäksi vedenalaista kulttuuriperintöä ovat myös vedenalaiset rakenteet, kuten satama- ja puolustuslaitteet sekä kalastukseen liittyvät rakenteet, veden alle jääneet asuin- ja hautapaikat, uhripaikat sekä erilaiset irtolöydöt.

Muinaismuistolaki suojaa sekä maanpäällisiä että vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Vanhat laivanhylyt on rauhoitettu iän perusteella. Hylky tai hylyn osa, jonka voidaan olettaa uponneen yli 100 vuotta sitten rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle esineistöineen.

Veden alla sijaitsevia ihmisen tekemiä rakennelmia, kuten väyläesteitä sekä siltojen ja laitureiden jäännöksiä suojellaan muistoina maamme aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Tällaiset kohteet ovat iästä riippumatta automaattisesti rauhoitettuja, eikä niihin saa puuttua ilman Museoviraston lupaa.

Rantavesistä ja -alueilta löytyy myös sellaisia kulttuuriperintökohteita, jotka eivät ole muinaismuistolain 2 §:ssä tarkoitettuja kohteita ja joita ei voida suojella muinaismuistolailla. Tällaisten kulttuuriperintökohteiden (esim. uittolaitteiden jäännökset ja alle sata vuotta sitten uponneet hylyt) turvaaminen voi olla myös perusteltua niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Näitä kohteita voidaan suojella esimerkiksi kaavamääräyksillä.

Museovirasto vastaa lain perusteella vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta. Museovirasto tekee yhteistyötä mm. ympäristöviranomaisten, Merivoimien, Metsähallituksen ja Väyläviraston kanssa. Tietojen ja kokemusten vaihtaminen ulkomaisten kulttuuriperintöviranomaisten kanssa on suojelun kannalta myös tärkeää.

Merialueella hylkykohteita valvovat Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot. Museovirasto on tiiviisti yhteydessä merivartiostoihin, joille ilmoitetaan myönnetyistä tutkimusluvista ja Museoviraston omista kenttätöistä.

Tärkeimpiä suojelun keinoja ovat harrastajasukeltajien valistaminen ja yhteistyö heidän kanssaan. Museovirasto tekee yhteistyötä lukuisten sukeltajien kanssa kohteiden sijaintien tarkistamisessa, dokumentoinnissa ja tietojen vaihdossa.

Kuudelle merkittävälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri ikäisten ja eri tyyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilyminen tuleville sukupolville ja tulevaa tutkimusta varten.

Vedenalaista kulttuuriperintöä pyritään suojelemaan myös kansainvälisten sopimusten, ohjeistusten ja julistusten avulla.

Virkistyssukeltaminen

Museovirasto tekee yhteistyötä lukuisten sukeltajien kanssa vedenalaisten muinaisjäännöskohteiden sijaintien tarkistamisessa, dokumentoinnissa ja tietojen vaihdossa. Tavoitteena on, että virkistyssukelluksia tehdessään harrastajasukeltajat kunnioittavat muinaisjäännöksiä ja niiden sisältämää tietoa ja haluavat omalla toiminnallaan vaikuttaa kohteiden säilymiseen.

Jotta hylkykohteet säilyisivät mielenkiintoisina tulevillekin sukupolville, tulee kohteilla sukellettaessa välttää hylkyyn ankkuroitumista, varomatonta hylkyyn koskettamista ja matkamuistojen ottamista. Ilman konservointia vedestä nostetut esineet eivät säily pitkään. Väärät toimintatavat tuhoavat hylkyjä, rikkovat lakia ja saattavat loukata myös hautarauhaa.

Vedenalaisten muinaisjäännösten kaivaustutkimus ja muu kohteeseen kajoava tutkimus on aina luvanvaraista. Tutkimuslupa anotaan kirjallisena Museovirastolta.

Muinaismuistolain mukaiset hylkyjen suoja-alueet

Suomessa kuudella muinaismuistolain (295/1963) mukaan rauhoitetulla hylyllä on myös muinaismuistolain mukaisesti vahvistettu suoja-alue. Nämä kohteet ovat St. Nikolai (muinaisjäännösrekisterin kohde 1108) Kotkan edustalla sekä Paraisilla sijaitsevat Gråharuna (muinaisjäännösrekisterin kohde 2228), Borstön hylky (muinaisjäännösrekisterin kohde 1648) ja Vrouw Maria (muinaisjäännösrekisterin kohde 1658) sekä Huis te Warmelo (muinaisjäännösrekisterin kohde 2381) Porvoon vesialueella ja Hästö Busön hylky (muinaisjäännösrekisterin kohde 1000045984) Raaseporin saaristossa. Näiden kohteiden suoja-alueiden rajat on määritelty ja vahvistettu eri vuosina vesialueiden omistajien ja viranomaisten kanssa muinaismuistolain menettelyjen mukaisesti.

Suoja-alueilla on kielletty kaikki sukellustoiminta ja ankkurointi, joka ei liity vaarassa olevan aluksen meripelastustoimintaan, Merenkulkulaitoksen merenkulun turvallisuutta parantaviin toimiin tai Museoviraston oikeuttamaan ja ohjaamaan sukellus- ja tutkimustoimintaan. Suoja-alueet eivät estä veneellä kulkemista suoja-alueen läpi.

Suoja-alueen avulla hylky tai muu vedenalainen kohde sekä sen sisältämä tieto halutaan säilyttää ehjänä kokonaisuutena arkeologisia tutkimuksia varten. Tavoitteena on, että hylyn rakenteita tai hylyssä olevia esineitä ei katoa tai tuhoudu dokumentoimattomina, ja että löytökokonaisuus saadaan tulevaisuudessa tutkittua mahdollisimman vahingoittumattomana. Suoja-alueiden avulla halutaan pitkällä tähtäimellä turvata eri-ikäisten ja erityyppisten kohteiden ja niiden sisältämän tiedon säilymistä arkeologisena kokonaisuutena siten, että valitut kohteet kuvastavat merenkulun historian vaiheita mahdollisimman monipuolisesti.

Vedenalainen kulttuuriperintö ja vesirakennushankkeet

Muinaismuistolaki velvoittaa yleisen tai suuren yksityisen vesirakennushankkeen sekä vesialuetta koskevan kaavoitushankkeen vastuutahon ottamaan hyvissä ajoin selvää siitä, tuleeko hanke koskemaan vedenalaisia muinaisjäännöksiä.

Vedenalaista kulttuuriperintöä koskevat asiat hoidetaan pääsääntöisesti Museovirastossa. Merialueiden ja vesistöjen työhankkeissa otetaan yhteyttä Museovirastoon. Alueelliset vastuumuseot hoitavat kuitenkin matalia ranta-alueita ja virtavesiä koskevat asiat.

Jo hankevalmistelun alkuvaiheessa on syytä olla yhteydessä Museovirastoon tai alueelliseen vastuumuseoon, jotka arvioivat, tuleeko hankkeen valmistelun yhteydessä teettää vedenalaiseen kulttuuriperintöön liittyviä selvityksiä. Jos hankealueen käyttöhistorian perusteella arkeologisten löytöjen arvioidaan olevan mahdollisia, mutta kattavaa tietoa vedenalaisista muinaisjäännöksistä ei vielä ole, Museovirasto esittää arkeologisen vedenalaisinventoinnin tekemistä hankkeen suunnitteluvaiheessa. Joskus on syytä tehdä vedenalaiskohteen tarkistus tai ruoppauksen valvontaa.

Jos tunnettu vedenalainen muinaisjäännös tulee vahingoittumaan tai tuhoutumaan hankkeen seurauksena, Museoviraston kanssa neuvotellaan ja sovitaan sopivasta menettelystä. Muinaisjäännös voidaan muinaismuistolain mukaisesti tutkia hankkeen vastuutahon kustantamana, jotta tieto saadaan talteen, vaikkei itse kohde säilykään.

Hankkeiden vastuutahot voivat tilata vedenalaisarkeologisia selvityksiä haluamaltaan kenttätyöpalveluja tarjoavalta yritykseltä. Museovirasto neuvoo tarvittaessa selvityksen tilaamisessa. Arkeologisissa kenttätöissä on noudatettava Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita.

Yksityisten henkilöiden hallinnoimille vesialueille, esimerkiksi mökkirannan ruoppaukseen tai laiturinrakennukseen liittyen Museovirasto tarjoaa maksuttoman meriarkeologisen tarkastuksen, mikäli alueella tunnetaan tuhoutumisvaarassa olevia muinaisjäännöksiä.

Virtaa veden perinnöstä – Vesien kulttuuriperinnön toimintaohjelma 2021–2025

Toimintaohjelma ohjaa, tukee ja koordinoi Museoviraston omaa toimintaa sekä sen yhteistyötä alan toimijoiden kanssa vesien kulttuuriperinnön tunnistamisessa, määrittämisessä ja suojelussa sekä kestävässä käytössä. Ohjelma toimii myös priorisoinnin välineenä. Ohjelman kohderyhmänä ovat kulttuuriperinnön ja ympäristön viranomais- ja asiantuntijatoimijat sekä muut vesien kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet tahot, joita toivotaan mukaan myös ohjelman toteuttamiseen.

Vesien kulttuuriperinnön toimintaohjelma 2021-2025 (pdf)

Handlingsplan för det vattenanknutna kulturarvet 2021-2025 (pdf)

Suomen merellisen kulttuuriperinnön tilannekuvaus

Huhtikuussa 2019 valmistunut merellisen kulttuuriperinnön paikkatietopohjainen tilannekuvaus on koottu tausta-aineistoksi Manner-Suomen merialuesuunnittelun käyttöön. Katsauksessa kuvataan, millaista merellistä ja vedenalaista kulttuuriperintöä Suomessa on, millaisista teemoista ja kohdetyypeistä se tämänhetkisen tiedon mukaan koostuu ja millaisia ovat kulttuuriperinnön mahdolliset alueelliset erityis- ja ominaispiirteet.

Suomen merellisen kulttuuriperinnon tilannekuvaus (pdf)

Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa​​​

Ohje: Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa (pdf)

Ohje on tarkoitettu virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden kunnostus- ja rakennushankkeiden suunnittelijoille ja toteuttajille sekä hankkeiden parissa työskenteleville viranomaisille. Ohje voi olla hyödyllinen myös maastossa inventointeja, tarkastuksia ja dokumentointia tekeville arkeologeille ja muille tahoille, jotka ovat kiinnostuneita vesiin liittyvästä kulttuuriperinnöstä. Ohjeella Museovirasto pyrkii selkeyttämään ja kehittämään kulttuuriperinnön huomioimista erilaisissa vesiin liittyvissä hankkeissa.