Maalahti Portom Storstensrosbacken T Tiitinen
Pörtom-Storstensrösbacken Maalahdessa Kuva: Teija Tiitinen, Museovirasto

Vaikutukset maankäyttöön ja ympäristöön

VARK-alueet ovat pääasiassa valmiiksi muinaismuistolain rauhoittamia. VARK-inventointi ei tuo suoria uusia vaikutuksia nykyiseen maankäyttöön.

Suomessa kiinteitä muinaisjäännöksiä suojaa muinaismuistolaki (295/1963). Laki koskee sekä esihistoriallisen että historiallisen ajan kohteita. Kiinteille muinaisjäännöksille ei ole määritetty ikärajaa ja 1800- ja 1900-luvun kohteiden osalta rauhoitusta harkitaan yleensä tapauskohtaisesti.

Valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden säilyminen pyritään turvaamaan kaikissa olosuhteissa. Maankäytön suunnittelun odotetaan tukevan kohteiden suojelua. Kajoamislupien tai tutkimuslupien käsittelyssä VARK-kohteilla saattaa olla muita kohteita tarkemmat kriteerit.

VARK-kohteisiin liittyviin suojelukysymyksiin ottavat kantaa Museoviraston ja alueellisten vastuumuseoiden suojeluviranomiset. Kohteisiin liittyvistä lupa-asioista vastaa aina Museovirasto.

Valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden inventointi laadittiin maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 §:ssä tarkoitettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaiseksi valtakunnalliseksi inventoinniksi.

MRL:n nojalla valtion viranomaistoiminnassa ja alueiden käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja edistää niiden toteutumista. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoituvat pääasiassa kaavoituksessa.

Valtakunnallisilla alueidenkäytön tavoitteilla ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia yksittäisen rakennusluvan, poikkeamisluvan tai suunnittelutarveratkaisun myöntämisedellytyksiin.

VARK-alueiden kohdekohtaiset oikeusvaikutukset yksittäiseen rakennushankkeeseen tai maankäyttöön muutoin syntyvät MRL:n mukaisessa kaavoitusprosessissa ja perustuvat eri kaavatasojen sisältövaatimuksiin sekä käsiteltäessä kiinteitä muinaisjäännöksiä muinaismuistolain (295/1963) mukaisesti.

Suomen alueen luonnonympäristö on muuttunut voimakkaasti jääkauden jälkeisenä aikana. Siksi monet varsinkin vanhimmista valtakunnallisesti merkittäviksi määritellyistä arkeologisista kohteista sijaitsevat nykyisen ihmistoiminnan kannalta vähemmän keskeisillä alueilla, useimmiten metsissä.

Arkeologisen kohteen asema valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden joukossa ei vaikuta alueella vallitsevaan maankäyttöön. Kaikki muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia, eikä VARK-inventointi tuo uusia suoria oikeusvaikutuksia.

Esimerkiksi peltoalueella sijaitsevalla VARK-kohteella maanviljely voi jatkua kuten ennenkin. Metsänhoito ja -käyttö on myös sallittua, kunhan muinaisjäännöksiä ei vahingoiteta tai peitetä toimenpiteiden yhteydessä.

Jos muinaisjäännös on valittu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi, sille on todennäköisempää saada muinaisjäännösten hoitoavustusta.

SOVA-lain (laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista) mukaisella ympäristövaikutusten arvioinnilla ennakoidaan VARK-inventoinnista syntyviä ympäristövaikutuksia ja tuodaan esiin erilaisia niihin liittyviä näkökulmia. Samalla annetaan tietoa inventoinnin toteutuksesta ja laajennetaan yleistä tietämystä arkeologisen kulttuuriperinnön luonteesta sekä siihen liittyvistä arvoista. Arvioitavia vaikutuksia ovat SOVA-lain 2 §:ssä tarkoitetut ympäristövaikutukset mm. ihmisiin, yhteisöihin ja talouteen.

Ympäristövaikutusten arvioinnista on vastannut Museovirasto ja sitä on ollut ohjaamassa ryhmä, jossa on olleet edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö, Metsähallitus, Kuntaliitto, alueelliset vastuumuseot ja Suomen arkeologinen seura.