Retkeily ja vierailu muinaisjäännösalueilla
Muinaisjäännöksiä on monenlaisissa ympäristöissä, niin metsäluonnossa, maatalousmailla kuin asutustaajamissa. Monet maalla ja vedessä sijaitsevista muinaisjäännöksistä ovat kiinnostavia vierailukohteita, sillä ne kertovat ihmisen elämästä ja toiminnasta eri aikoina.
Osa muinaisjäännöksistä on varustettu nähtävyyskohteiksi ja niillä on esimerkiksi informaatiotauluja, jotka antavat lisätietoa kävijälle. Tällaisissa kohteissa voi olla myös parkkipaikka ja opastettu polku muinaisjäännökselle. Useimpia muinaisjäännöksiä ei ole varustettu vierailukohteiksi, mutta niitä koskevaa tietoa saa internetistä Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä ja Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaasta.
Muinaismuistolaki (295/1963) rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset ja ilman sen nojalla annettua lupaa kukaan ei saa esimerkiksi kaivaa, peittää, purkaa, vahingoittaa tai muuttaa millään tavoin muinaisjäännösaluetta. Näin turvataan se, että muinaisjäännös ja sen sisältämä tieto menneisyyden ihmisen elämästä säilyvät mahdollisimman hyvin.
Muinaisjäännös voi sijaita myös luonnonsuojelualueella. Tällöin noudatetaan myös luonnonsuojelulakia ja sen perusteella annettuja, alueella liikkumista koskevia ohjeita.
Muinaisjäännösalueella liikkuminen
Vastuullinen retkeilijä liikkuu ja toimii muinaisjäännösalueilla siten, että muinaisjäännös ja sen ympäristö eivät vahingoitu millään tavalla. Muinaisjäännösalueella ei tehdä esimerkiksi tulta ja tupakointiakin on hyvä välttää maastopalojen ehkäisemiseksi. Pyöräilyäkin on hyvä välttää, jotta muinaisjäännöksen rakenteet, kasvillisuus ja maan pintakerros eivät vaurioidu. Alueelle ei jätetä myöskään roskia tai muuta tavaraa, vaan kaikki mukana tuotu viedään myös pois. Näin alue pysyy siistinä ja turvallisena muillekin kävijöille.
Jotkin kiinteät muinaisjäännökset liittyvät uskomusten harjoittamiseen menneisyydessä ja ne voivat olla edelleen tärkeitä yhteisön jäsenille, vaikka menneisyyden uskomukset eivät ole sellaisinaan säilyneet nykypäivään. Tällaisillakaan paikoilla ei tule millään tavalla kajota muinaisjäännökseen, ei myöskään omaan henkilökohtaisen uskon harjoittamiseen liittyen. Jotkin kiinteät muinaisjäännökset ovat myös hautapaikkoja, joilla liikkuessa on tärkeä kunnioittaa paikkaa menneisyyden ihmisten leposijana.
Kasvien poimimista muinaisjäännösalueilta on hyvä välttää. Kasvit voivat nimittäin olla nk. muinaiskasveja eli arkeofyyttejä, jotka ovat tärkeitä menneisyyden ihmisen toiminnasta paikalla kertovia kasvilajeja. Osa näistä kasvilajeista voi jopa kadota kasvupaikalta, jos niitä poimitaan esimerkiksi kukinta-aikaan. Ne eivät nimittäin tällöin pääse lisääntymään tuottamiensa siementen avulla. Muinaisjäännösalueilla voi olla myös luonnoneläinten pesä- ja ruokailupaikkoja, jotka jätetään rauhaan.
Muinaisjäännökset eivät ole välttämättä turvallisia kävijöille, mikä on tärkeä muistaa erityisesti lasten kanssa retkeillessä. Kallioilla sijaitsevilla muinaisjäännöksillä voi olla jyrkkiä rinteitä, joista voi pudota korkealta esimerkiksi liukastumisen tai horjahtamisen vuoksi. Linnoitusalueilla on joskus äkkijyrkkiä pudotuksia esimerkiksi taisteluhautoihin, joita on vaikea havaita kauempaa. Lisäksi röykkiö- ja rauniokohteilla ei tule kiivetä muinaisjäännöksen kivirakenteiden päälle. Röykkiössä voi olla liikkuvia kiviä, jolloin kiipeilijä voi kaatua ja vahingoittua. Päällepäin ehjältä näyttävä raunio puolestaan voi romahtaa kiipeilijän alla.
Toisen maalla liikkuminen
Muinaisjäännöksiä on sekä yksityismailla että yhteisöjen ja valtion omistamilla mailla. Yleisillä ja muuten yleisölle avoinna olevilla alueilla muinaisjäännöksillä voi käydä yleensä vapaasti, kuitenkin mahdollisia aluetta koskevia ohjeita noudattaen. Luonnossa olevilla muinaisjäännöksillä voi yleensä vierailla jokamiehenoikeuksin, joista saa lisätietoa Ympäristöhallinnon verkkosivuilta. Kulkiessa ei saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Koti- ja julkisrauhan piirissä olevilla alueilla, kuten piha-alueilla, ei voi kulkea ilman omistajan kanssa sopimista. Lisäksi on syytä huomioida tieliikennelain säännökset esimerkiksi teiden varsille pysäköidessä. Liikenneturvallisuuden huomioinnin lisäksi on kiellettyä pysäköidä siten, että muu liikenne estyy.
Hylyille sukeltaminen
Virkistyssukeltamisessa noudatetaan samaa vastuullisen vierailemisen periaatetta kuin maallakin, jotta hylyt ja niiden sisältämä tieto eivät vahingoitu. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa merkittävästi hylkykohteen säilymiseen.
Kohteilla sukellettaessa hylkyyn ei ankkuroiduta. Lisäksi hylkyyn ja sen ympärillä oleviin hylyn osiin tai esineisiin ei sukellettaessa kosketa. Hylystä tai sen ympäriltä ei myöskään oteta osia tai esineitä, vaan niiden annetaan olla paikallaan. Ilman konservointia vedestä nostetut esineet ja hylyn osat eivät säily pitkään. Sukellettaessa on myös tärkeä ottaa huomioon, että jotkin hylyt ovat hautapaikkoja ja vainajilla on hautarauha.
Hylyillä voi yleensä sukeltaa vapaasti, jollei kohdetta ole suojattu erityisin määräyksin. On hyvä selvittää jo sukellusretken suunnitteluvaiheessa, liittyykö kohteeseen erityisiä liikkumista rajoittavia määräyksiä.
Viidellä hylkykohteella on muinaismuistolain mukainen suoja-alue, joka estää vapaan sukeltamisen. Maailmansotien aikaisilla hylyillä sukeltamiseen tarvitaan lupa Sotamuseolta. Jotkin hylyt ovat liikkumisrajoituksia sisältävillä luonnonsuojelualueilla. Lisäksi hylkyjä on myös aluevalvontalain mukaisilla suoja-alueilla, joilla sukeltamiseen tarvitaan lupa puolustusvoimilta.
Palautteen antaminen
Retkeilijä voi havaita muinaisjäännöksellä liikkuessaan sellaisia kohdetta koskevia asioita, joista hän haluaa antaa tietoa esimerkiksi viranomaisille. Nämä havainnot voivat koskea esimerkiksi muinaisjäännöksen vahingoittumista tai muuta muinaisjäännösalueen kuntoon liittyvää tietoa. Tiedot asiassa voi ilmoittaa alueelliseen vastuumuseoon tai Museovirastoon. Museovirastolle asiassa voi ilmoittaa esimerkiksi internetissä muinaisjäännösrekisterin palautetoiminnon kautta.