Maankäyttö ja arkeologiset kohteet
Sivun sisällysluettelo
Maankäyttö ja arkeologiset kohteet
Muinaismuistolaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki varmistavat, että arkeologinen kulttuuriperintö tulee otetuksi huomioon maankäyttöhankkeita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Ennen rakennustyön, maa-aineksenoton tai muun hankkeen aloittamista on selvitettävä, onko suunnittelualueella arkeologisia suojelukohteita.
Muinaisjäännöksistä ja muista arkeologisista kohteista saa tietoa Museovirastosta, joka ylläpitää ja päivittää valtakunnallista muinaisjäännösrekisteriä, sekä muinaismuistohallinnon tehtäviin osallistuvista alueellisista vastuumuseoista.
Muinaisjäännökset ja muu arkeologinen kulttuuriperintö pyritään aina ensisijaisesti suojelemaan, jotta kansallinen kulttuuriperintö säilyisi tulevien sukupolvien nähtäväksi ja tutkittavaksi. Merkittävimpien muinaisjäännösten säilyttäminen tulee taata kaikissa olosuhteissa. Näillä muinaisjäännöksillä on huomattavan tieteellisen arvon lisäksi usein myös nähtävyysarvoa. Osa muinaisjäännöksistä on niin yleisiä tai tavanomaisia, että muinaismuistolain mukainen suojelu voidaan lakkauttaa riittävien kaivaustutkimusten ja dokumentoinnin jälkeen.
Jos Museoviraston ja rakennuttajan välisissä neuvotteluissa päädytään muinaisjäännöksen tutkimiseen alueen vapauttamiseksi rakentamiselle, vastaa hankkeen toteuttaja tutkimuskustannuksista. Mikäli kysymyksessä on pienehkö yksityinen maankäyttöhanke, omakotitalon, kesähuvilan tms. rakentaminen, Museovirasto vastaa tutkimuskustannuksista.
Vedenalainen kulttuuriperintö
Vedenalainen kulttuuriperintö, kuten laivanhylyt, tulee ottaa huomioon vesirakennushankkeita suunniteltaessa. Tällaisia hankkeita voivat olla esimerkiksi satamanrakennus-, väylänparannus-, ruoppaus- ja vesitäyttötyöt.
Hankkeen toteuttajan tulee ottaa etukäteen selvää siitä, tuleeko työ vahingoittamaan vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Koska vedenalaisten muinaisjäännösten sijainneista ei ole kattavaa tietoa, on rakennushankkeen valmisteluvaiheessa usein tehtävä vedenpohjan inventointi.
Yleinen tai suurehko yksityinen rakennushanke
Yleisten tai suurehkojen yksityisten työhankkeiden vuoksi tehtävien arkeologisten tutkimusten kustannuksista vastaa rakennuttaja. Yleisiä työhankkeita ovat mm. yleisten teiden ja rautateiden rakentaminen. Suurehkoja yksityisiä hankkeita taas puolestaan esim. rivitalon tai teollisuuslaitoksen rakentaminen.
Jokaisen rakennushankkeen osalta päätetään erikseen, minkälaiset tutkimukset ovat tarpeen. Tutkimukset aloitetaan usein koekaivauksilla. Koekaivausten päämääränä on saada selville muinaisjäännöksen laajuus sekä se, onko muinaisjäännös säilynyt niin hyvin, että alueella tulisi suorittaa lisätutkimuksia.
Pieni yksityinen rakennushanke
Museoviraston koekaivausryhmä tekee tarvittavat arkeologiset tutkimukset pienehköjen yksityisten rakennushankkeiden yhteydessä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi omakotitalon tai vapaa-ajan asunnon rakentaminen tai kotitarvesoranotto. Museovirasto vastaa tutkimuskustannuksista.
On tärkeää, että maanomistaja ottaa Museovirastoon yhteyttä jo rakennussuunnittelun varhaisvaiheessa, jotta rakennustyön toteuttamiselle voidaan löytää sekä maanomistajaa että Museovirastoa tyydyttävä ratkaisu.