Arkeologinen kulttuuriperintö
Sivun sisällysluettelo
Arkeologinen kulttuuriperintö
Arkeologisella kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan maalla tai vedessä säilyneitä, ihmisen toiminnasta esihistoriallisella ja historiallisella ajalla syntyneitä jäännöksiä, rakenteita, kerrostumia ja löytöjä. Niitä tutkitaan ensisijaisesti arkeologian menetelmin. Keskeisiä tutkimusmenetelmiä ovat kohteiden tarkastukset, inventoinnit ja arkeologiset kaivaukset. Kenttätöistä laaditut tutkimuskertomukset ja arkeologiset kokoelmat on perusta, johon kaikki arkeologinen tietämyksemme perustuu.
Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöämme ja ne on rauhoitettu muinaismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voidaan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin.
Museovirasto vastaa arkeologisen kulttuuriperinnön vaalimisesta Suomessa yhdessä alueellisten vastuumuseoiden kanssa.
Kivikaudelta nykyaikaan
Arkeologiset tutkimusmenetelmät eivät ole aikasidonnaisia. Arkeologit voivat tutkia yhtä hyvin tuhansia vuosia sitten hylättyjä kivikautisia asuinpaikkoja kuin käytössä olevia kaatopaikkoja. Arkeologiset kohteet jaetaan usein ajoituksensa perusteella esihistoriallisiin ja historiallisiin kohteisiin. Esihistoria alkaa ihmisten saapuessa Suomeen jääkauden jälkeen noin 12000 vuotta sitten ja päättyy historiallisten lähteiden tulon myötä keskiajan alkaessa. Historiallisen ajan on perinteisesti katsottu käynnistyvän Länsi-Suomessa 1100-luvulla, Itä-Suomessa 1300-luvulla ja pohjoisempana vielä tätäkin myöhemmin.
Arkeologisessa aineistossa on mahdollista erottaa ajallisia ryhmiä ja periodeja vertailemalla esineitä ja alueellisia ilmiöitä. Peräkkäiseen aikajärjestykseen sijoitettuna ne ilmaisevat suhteellisia kronologioita eli onko tarkasteltava kohde vanhempi tai nuorempi kuin jokin toinen. Luonnontieteellisten ajoitusmenetelmien, etenkin radiohiilimenetelmän ja dendrokronologian eli vuosirengasajoituksen avulla saadut ajoitukset ovat mahdollistaneet periodien tarkan ajoittamisen ja siten myös absoluuttisten eli vuosilukuina ilmaistavien kronologioiden luomisen. Historiallisella ajalla kirjalliset lähteet ovat tärkeä keino kohteiden ajoittamisessa. Arkeologisten periodien ajoitus vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Tiedot myös täsmentyvät jatkuvasti uusien tutkimustulosten perusteella.
Lue lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan Kronologia-artikkelista
Arkeologiset kohteet
Arkeologisia kohteita ovat kaikki ihmisen toiminnasta kertovat rakenteiden jäännökset ja kulttuurimaakerrostumat. Arkeologiset kohteet ryhmitellään niiden tarkoituksen perusteella.
Asuminen ja oleskelu
Asumiseen ja oleskeluun liittyviä arkeologisia kohteita on kaikkialla Suomessa. Viileässä ja kosteassa ilmastossa ihmisen on ollut pakko rakentaa itselleen ja eläimilleen suojaksi joko pysyvä tai tilapäinen asumus. Esihistoriallisen ja historiallisen asuinpaikan voi tunnistaa usein vain paikalta saatujen arkeologisten löytöjen perusteella. Historiallisella ajalla on asuttu yleensä kaupungeissa ja kylissä, joista on sekä säilynyt kirjallisia lähteitä että vanhoja karttoja. Monet asuinpaikat liittyvät sivuelinkeinojen harjoittamiseen. Esimerkiksi tervanpoltto, eränkäynti ja karjan kesälaiduntaminen ovat vaatineet pitkäaikaistakin oleskelua toimintapaikkojen vieressä. Niistä kertovat esimerkiksi maastossa erottuvat rakennusten perustukset ja uunin pohjat. Toisaalta ihminen on jättänyt jälkiä myös lyhytaikaisesta oleskelusta. Yön yli kestäneestä leiriytymisestä saattavat kertoa pelkät tulisijan jäännökset.
Lue lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Asuminen ja oleskelu.
Hautaaminen
Hautaamisella tarkoitetaan vainajan sijoittamista kuoleman jälkeen lopulliseen tai tilapäiseen hautaan. Yleisimmät hautaustavat ovat poltto- ja ruumishautaus. Joskus haudat ovat tilapäisiä, kuten kesähaudat, joissa vainajat ovat odottaneet siirtoa varsinaiselle hautausmaalle. Kulkutauteihin ja sotatapahtumiin voi puolestaan liittyä isojakin joukkohautoja. Ajallisina pääryhminä hahmottuvat esihistoriallisen ajan hautaukset vaihtelevine hautarakenteineen ja -antimineen ja toisaalta rautakauden lopun ja historiallisen ajan, kristilliseen traditioon pohjautuvat, ruumishaudat. Hautaamiseen liittyviä arkeologisia kohteita ovat mm. pronssikautiset hautaröykkiöt, rautakautiset polttokenttäkalmistot ja keskiaikaiset ruumiskalmistot.
Elinkeinot
Ravinnon- ja toimeentulon hankintaan liittyvät pää- ja sivuelinkeinot erottuvat maastossa esihistoriallisen ja historiallisen ajan arkeologisena kulttuuriperintönä. Pääelinkeinot niihin liittyvine sivuelinkeinoineen ovat vaihtuneet ajan kuluessa kun pyyntitaloudesta on siirrytty asteittain maatalouden kautta teolliseen kulttuuriin. Samalla pääelinkeinoista on tullut usein sivuelinkeinoja. Pääelinkeinoja on usein harjoitettu asuinpaikkojen luona ja sivuelinkeinoja kauempana metsissä.
Pyyntitalous (metsästys, kalastus ja keräily) on tuottanut mm. eräsijojen ja kalastuspaikkojen jäännöksiä, maatalous (maanviljely, karjanhoito) autioituneita kyliä ja -torppia peltoineen. Palvelujen tarjoaminen (käsityö) näkyy maastossa mm. pajojen ja myllyjen raunioina, kaupankäynti hylättyinä markkinapaikkoina ja kaupunkiarkeologisina kerrostumia ja esineiden ammattimainen valmistus ja teollisuus tehtaiden ja ruukkien pohjina.
Elinkeinoihin liittyviä arkeologisia kohteita ovat myös mm. tervahaudat, hiilimiilut ja viljelyröykkiöt.
Teollisuus
Teollisuuden arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluvat niin itse tuotantolaitosten kuin sen infrastruktuurin jäännökset kuten yhdyskunnat, raaka-aineen hankintapaikat ja kulkureitit. Teollisuusarkeologiassa tarkastellaan ensisijaisesti joko jo väistynyttä tai täysin kadonnutta teknologiaa edustavia tuotantolaitoksia. Pääosa teollisuusarkeologian kohteista ajoittuu 1900-lukua varhaisempaan aikaan. Teknologian kehityksen tai muuttuneiden markkinoiden vuoksi varsin modernitkin teollisuuden alat saattavat muuttua tai hävitä nopeasti. Näitä kohteita tarkastellaan kuitenkin ainakin vielä tänä päivänä arkeologisen näkökulman sijasta rakennusperintönä.
Liikenne ja tiedonkulku
Maa-, vesi- ja ilmaliikenteeseen sekä tiedonkulkuun liittyvät arkeologiset kohteet ovat yleisiä Suomessa. Polkuja ja vesistöjä pitkin on kuljettu esihistorialliselta ajalta lähtien. Valtiojohtoisen ja lakisääteisen tieverkoston rakentaminen käynnistyi Suomessa laajamittaisesti keskiajan kuluessa mutta saavutti maan syrjäseudut vasta 1900-luvulla. Maakuntia yhdistäneiden yleisten teiden rinnalle muotoutui jo varhain kylä- ja kirkkoteitä. Lisäksi kylien alueilla oli omat elinkeinojen harjoittamiseen liittyvät polkunsa. Vesistöt ovat säilyttäneet merkityksensä kulku- ja kuljetusreitteinä esihistorialliselta ajalta 2000-luvulle. Tie- ja vesiliikenteen rinnalle tuli 1800-luvun jälkipuoliskolla rautatiet ja 1900-luvun alkupuolella ilmaliikenne. Liikenteeseen liittyviä arkeologisia kohteita ovat mm. keskiaikaiset käytöstä poistuneet maantiet, siltojen jäännökset ja laivojen hylyt. Tiedonkuluun liittyviä arkeologisia kohteita voivat olla esimerkiksi postiasemien ja optisten lennättimien rauniot.
Lue lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Liikenne ja tiedonkulku.
Uskonnon harjoittaminen
Uskonnon harjoittaminen ilmenee arkeologiassa hautausten ohella myös muina joko kansanuskoon tai kristinuskoon liittyvinä jäännöksinä. Kansanuskoon liittyviä arkeologisia kohteita on esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Niitä ovat mm. seitakivet ja kuppikivet. Kristinusko alkaa ilmetä rautakauden lopulla lännestä ja idästä tulleina vaikutteina. Kristinuskon haarat erityispiirteineen ovat synnyttäneet omanlaistaan ja tunnistettavaa arkeologista kulttuuriperintöä. Institutionaalinen ylhäältä johdettu katolilainen kirkko saapui Länsi-Suomeen nykyisten käsitysten mukaan 1100-luvulla. Samoihin aikoihin ortodoksinen kirkko levittäytyi ainakin jossain määrin Itä-Suomeen. Katolinen kirkko syrjäytettiin uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla. Kirkollisia arkeologisia kohteita ovat mm. keskiaikaisten kirkkojen ja luostarien jäännökset.
Lue lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Uskonnon harjoittaminen.
Puolustus ja sodankäynti
Alueiden ja paikkojen puolustamista varten on rakennettuja linnoitteita esihistorialliselta ajalta lähtien. Sodankäynnillä tarkoitetaan erilaisia sotatoimia, kuten taisteluita. Ajallisina ryhminä puolustuksen arkeologisista kohteista hahmottuvat selvimmin esihistoriallisen ajan muinaislinnat, keskiajan ja uuden ajan alun linnat, 1700-luvun bastionilinnoitukset ja modernit ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan ajoittuvat puolustusvarustukset. Historiallisen ajan puolustusvarustukset jakaantuvat karkeasti tilapäistarkoitusta varten rakennettuihin linnoituslaitteisiin (esim. skanssit, modernit kenttälinnoitteet) ja pysyväksi rakennettuihin linnoihin, linnoituksiin ja puolustusasemiin (esim. keskiaikaiset linnat, 1700-luvun bastionilinnoitukset, modernit kantalinnoitukset).
Lue lisää Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Puolustus ja sodankäynti.
Mistä tietoa?
Museoviraston ylläpitämä muinaisjäännösrekisteri sisältää perustiedot Manner-Suomen kiinteistä, muinaismuistolain rauhoittamista muinaisjäännöksistä ja tietoja muista arkeologisista kohteista. Kohteisiin on linkitetty tietoja myös niihin liittyvistä tutkimuksista ja löydöistä. Rekisteriä päivitetään jatkuvasti.
Muinaisjäännösrekisteri on kaikkien saavutettavissa Museoviraston ylläpitämän Kulttuuriympäristön palveluikkunan kautta. Tiedot on tarkoitettu kulttuuriympäristöön tutustumista varten. Mikäli muinaisjäännöstietoja tarvitaan viranomais- ja suunnittelukäyttöön, on asiasta syytä olla yhteydessä Museovirastoon tai muinaismuistohallinnon tehtäviin osallistuviin alueellisiin vastuumuseoihin. Muinaisjäännösrekisterissä olevien kohteiden paikkatietoja voi ladata maksuttomasti Museoviraston latauspalvelusta.
Kattavin ja yksityiskohtaisin tieto muinaisjäännöksistä ja irtainten muinaisesineiden löytöpaikoista löytyy Museoviraston arkistosta. Arkistossa olevien tutkimusraporttien tietoja voi selata ja digitoituja raportteja ladata Kulttuuriympäristön palveluikkunan kautta Kulttuuriympäristön tutkimusraportit -tietokannasta. Palveluikkunasta löytyy myös digitoituja löytöluetteloita.
Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaasta saa tietoa siitä, mitä arkeologinen kulttuuriperintö tarkoittaa Suomessa ja millaisista kohdetyypeistä se koostuu. Oppaan keskeistä sisältöä on, miltä kohteet näyttävät maastossa.
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas
Muinaismuistolaki
Arkeologiset kohteet kulttuuriympäristön palveluikkunassa
Arkeologiset tutkimusraportit kulttuuriympäristön palveluikkunassa