Kuolema saapui Samaraan

Nälkä saapui Volgan viljaville rannoille Neuvosto-Venäjälle aikaisin keväällä 1921. Sisällissota, elintarvikkeiden takavarikoinnit ja paha kuivuus olivat osasyynä siihen, että hirvittävä nälänhätä kesti Volgan alueella vuoteen 1923. Kotieläimet, koirat ja kissat syötiin, taloista syötiin ruokokatot ja maasta ruohoa. Epätoivo kasvoi ja kannibalismia esiintyi. Kylät tyhjenivät, kun nälkä ajoi ihmisiä joukoittain liikkeelle.

On arvioitu, että katastrofi koski yli 30 miljoonaa ihmistä, joista noin 5 miljoona nääntyi nälkään.

Viimein syyskesällä 1921 kaksi mittavaa, kansainvälistä avustusoperaatiota saatiin käyntiin. Yhdysvaltojen tuleva presidentti Herbert Hoover johti amerikkalaista avustusoperaatiota (American Relief Administration ARA). Norjalainen tutkimusmatkailija ja diplomaatti Fridtjof Nansen johti toista, pienempää kansainvälistä avustusoperaatiota (International Committee for Russian Relief ICRR). Hänet oli nimitetty Kansainliiton pakolaiskomissaariksi 1921.

Nansen joukkoineen matkusti Volgan katastrofialueelle tutustumaan tilanteeseen vuonna 1921. Palattuaan Venäjältä hän aloitti varainkeruun Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän oivalsi vedota maiden hallituksiin ja suureen yleisöön esittämällä valokuvia katastrofialueelta. Kuvia käytettiin uutiskirjeissä, niistä tehtiin postikortteja, julisteita ja näyttelyitä. Hirvittävät kuvat järkyttivät ja auttoivat avun keräämisessä. Nansenin johtamaan avustustyöhön ("Nansen Mission") osallistui yli 30 kansainvälistä järjestöä, mm. Pelastakaa lapset, Punainen Risti ja Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922 humanitaarisista ansioistaan.

Satoja Nansenin avustustyöntekijöitä matkusti Venäjälle. Nansenin joukot jakoivat elintarvikkeita, lääkkeitä ja vaatteita nälänhädän uhreille Volgan alueella elokuusta 1921 vuoteen 1924. Yksi näistä työntekijöistä oli Grigori Grigorjevitš Aleksandrov (1886-1937), venäläinen lääkäri ja teatteriohjaaja.

Vuonna 2006 Aleksandrovin pojan tytär, helsinkiläinen Mirjami Niinimäki, löysi 64 valokuvaa isoisänsä jäämistöstä Ruotsista. Niistä 36 ottanut samaralainen valokuvaaja Isaiah Liberman, kahteen kuvaan on merkitty kuvaajaksi samaralainen V. Ja. Mozhejko. Muissa kuvissa ei ole tietoa kuvaajasta. Huonokuntoisista, osin repaleisista valokuvista paljastuu nälkää näkevien ihmisten suuri hätä ja epätoivo Volgan alueella 1921-1922. Osa kuvista oli liimattu kahdelle suurelle kartongille, joten ilmeisesti myös Aleksandrov oli kerännyt Nansenin avustustyöhön varoja valokuvanäyttelyn avulla.

Talonpoikia ryysyissä, nälkiintyneitä ihmisiä vuoteenomana, ryhmäkuvia lapsista orpokodeissa vatsat turvonneina ilman kunnon vaatteita, kenkiä tai sukkia, puolialastomia, langanlaihoja lapsia, perheitä tien päällä nälkää paossa, hylättyjä taloja, jäätyneitä ruumiskasoja hautuumaalla, syötäväksi irrotettuja ruumiinosia.

Kokoelman kuvia on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 2/2019. Niinimäki lahjoitti hätäkuvat Journalistiselle kuva-arkistolle 2022.

Teksti: Raija Linna

Kamera 6/2023