István Rácz (1908–1998) – kamera kiertää

”Päähäni ei pälkähtänytkään, että joskus toimisin valokuvaajana ja vain toimeentulon hankinnan pakko vei minut yrittämään kameran avulla ansaita leipäni. Tosin myöhemmin yhä enemmän kiinnyin tähän alaani ja tänäkin päivänä siunaan kohtaloa, mikä pakotti minut tälle uralle.” Näin kirjoitti István Rácz muistelmissaan.

Rácz syntyi Töketerebesissä Unkarissa 1908. Hän opetti italian kieltä Budapestin reaalilukiossa. Osallistuttuaan kommunistiylioppilaiden järjestäytymiseen hänet pidätettiin, mutta hän pääsi pakenemaan Tšekkoslovakiaan 1933. Siellä hän työskenteli Hitlerin vastaisissa lehdissä toimittajana ja taidekääntäjänä. Syksyllä 1938 Münchenin sopimuksessa päätettiin Tšekkoslovakian sudeettialueiden luovuttamisesta Saksalle. Rácz joutui lähtemään maanpakoon ja muutti Suomeen. Kieltä osaamattomana hän päätyi valokuvaajan ammattiin, sillä siinä ei tarvinnut puhua. Hänen ystävänsä Tšekkoslovakiassa opetti hänelle kahden illan aikana valokuvaamisen tekniikan, ja hän merkitsi passiin ammatiksi valokuvareportteri. Aikaisemmin hän ei ollut koskaan pitänyt kameraa kädessään.

Ráczia kiinnosti ensimmäisinä vuosina maisemien ja ihmisten jokapäiväisen elämän kuvaaminen. Talvisotaan häntä ei hyväksytty, koska hänellä ei ollut sotilaskoulutusta. Sen sijaan hän dokumentoi sotaa valokuvaamalla. Jatkosotaan hän ilmoittautui vapaaehtoisena. Vuoden 1945 syksyllä Rácz palasi Unkariin, jossa hänet oli armahdettu. Hän perusti kansanopiston, jonka johtajana toimi. Rácz halusi osallistua demokraattisen Unkarin luomiseen. Vähitellen kansanopistot kuitenkin lakkautettiin, ja Ráczista tuli Valtiollisen kustantamon Pääjohtokunnan virkamies. Valokuvaaminen jäi 12–13 vuodeksi.

Vuonna 1956 Rácz joutui lähtemään suomalaissyntyisen vaimonsa kanssa Unkarista, sillä Neuvostoliitto miehitti maan. Vaimon terveys oli myös heikentynyt Unkarin ilmastossa. Rácz jatkoi valokuvareportterin uraa Suomessa mutta suuntautui pian taidehistorialliseen valokuvaukseen. Hän teki laajoja kuvateoksia. Noottikriisin aikoihin 1960-luvulla Ráczia neuvottiin lähtemään varmuuden vuoksi maasta. Hän muuttikin Sveitsiin viideksi vuodeksi ja teki siellä 21 kulttuuri- ja taidekirjaa. Ráczin sanoin: ”Siitä lähtien kun ensimmäinen taideaiheinen kirjani Suomessa ilmestyi, vietin oikeastaan koko elämäni Euroopan eri museoissa.”

István Rácz on verrannut taidevalokuvaajan ja viulistin tehtäviä: kumpikaan ei luo uutta vaan tulkitsee. Rácz kuvasikin esineitä, rakennuksia ja taideteoksia niin, että kuvista välittyvät kohteen luojan ajatukset, tekijän sanoma. Museoviraston Kuvakokoelmiin kuuluviin István Ráczin kuviin voi tutustua www.finna.fi ja www.museovirasto.finna.fi -palveluissa.

Teksti: Jaana Onatsu

Kamera 3/2023