Alvar Aallon kotitoimistolla
Lehtikuvaaja Räshid Nasretdin ”Nasa” tallensi tammikuussa 1952 Alvar Aallon arkkitehtitoimiston julkista ja yksityistä elämää.
Toimiston piirustuslaudoilla oli 1950-luvun alussa lukuisia laajoja hankkeita, kuten Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksen rakennukset sekä Helsingin Kulttuuritalo. Toimittaja haastattelee leppoisaa Alvar Aaltoa ja seuraa hänen suunnittelijoidensa työpäivää.
Alvar Aallon ja Aino Marsio-Aallon yhdistetty koti ja ateljeetalo valmistui Helsingin Munkkiniemeen Riihitielle 1936. Tasakattoinen rakennus koostui toimistosiivestä ja kodista, alakerrassa oli olohuone ja studio, yläkerrassa yksityistilat. Pihalle aukesi valoisa terassi. Talo oli kokonaistaideteos: myös sisustus, huonekalut ja valaisimet olivat Aaltojen käsialaa. Luontoon sulautuvana ja puumateriaalin käytön kautta rakennus edelsi monia myöhempiä Aaltojen merkkiteoksia, kuten Villa Maireaa Noormarkussa. Talo toimii nykyisin Alvar Aalto-säätiön ylläpitämänä museona.
Kodin ja työtilojen yhdistämisessä näkyy modernistinen ihanne taiteen yhtymisestä arkielämään ja työstä ihmisyyden osana. Kuvista ilmenee myös toimistotilojen tiiviys, studiolla työskenteli tuolloin kymmenkunta suunnittelijaa. Tilanpuutteen vuoksi Aalto rakennutti sittemmin lähistölle Tiilimäkeen erillisen ateljeerakennuksen, joka valmistui 1955.
1950-luvun alku oli Alvar Aallolle murroksen aikaa. Aino Marsio-Aalto oli kuollut vuonna 1949. Aalto oli vakiinnuttanut maailmanmaineensa ja saavuttanut kypsän tyylinsä. Kauden suunnitteluhankkeissa näkyy siirtymä vapaaseen orgaaniseen muotoon standardisoinnin sijasta sekä punatiilen, honkapuun ja kuparin käyttöön materiaaleina.
Räshid Nasretdinin kuvien fokuksessa on erityisesti nuori arkkitehti Elsa-Kaisa Mäkiniemi. Hän oli valmistunut vuonna 1949 ja aloittanut Aallon toimistolla suunnitteluassistenttina. 1950-luvun alussa hän johti Säynätsalon kunnantalon suunnittelu- ja rakennusprojektia. Elsa ja Alvar Aalto avioituivat lokakuussa 1952. Elsa käytti sittemmin miehensä toiveesta nimeä Elissa Aalto. Suhde oli alkanut vuosikymmenen vaihteessa ja se pidettiin aluksi visusti salassa. Esimerkiksi vuonna 1951 Elsa ja Alvar Aalto matkustivat Italiaan eri kulkuvälineillä huomion välttämiseksi. Nasan kuvissa Elsa Mäkiniemi esittäytyy työssään toimiston suunnitteluarkkitehtina ja Aallon yhteistyökumppanina.
Museovirasto valmistelee parhaillaan esitystä Humaani Aalto-arkkitehtuuri 13 Alvar Aallon kohteen viennistä Unescon maailmanperintöluetteloon. Mukana ovat Paimion parantola, Riihitien ateljeekoti, Sunilan asuinalue Kotkassa, Villa Mairea, Säynätsalon kunnantalo, Jyväskylän Seminaarinmäen alue, Muuratsalon koetalo Jyväskylässä, Aalto-ateljee Tiilimäessä, KELA:n pääkonttori Helsingissä, Kolmen ristin kirkko Imatralla, Seinäjoen hallintokeskus ja Lakeuden Risti, Kulttuuritalo ja Finlandiatalo. Päätöstä odotetaan vuonna 2026.
Valokuvaaja Räshid Nasretdinilla oli valokuvausliike Nasakuva Oy Helsingissä 1948–1989. Nasretdin sai lehtikuvapiireissä pian lempinimen Nasa. Lisää hänen kuviaan löytyy Journalistisen kuva-arkiston Finna-sivulta https://museovirasto.finna.fi/joka
Teksti: Inkamaija Iitiä
Kamera 2/2023
Alvar Aalto ateljeekodissaan Munkkiniemessä tammikuussa 1952. Kuva: Nasakuva / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto.
Arkkitehti Elsa-Kaisa Mäkiniemi (myöh. Elissa Aalto) Aallon toimistolla Munkkiniemessä 9.1.1952. Kuva: Nasakuva / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto.