"Antakaa valokuvata itsenne hyvässä seurassa"

Peilikuvaustekniikan keksi valokuvaaja James B. Shaw Atlantic Cityssä Yhdysvalloissa 1890-luvun alussa. Amerikkalainen valokuvausalan lehti kritisoi v.1895 tekniikkaa, koska piti sen ideaa hissien peileistä lähteneenä. Peilivalokuvaamojen ottamat postikorttimuotoon tehdyt muotokuvat olivat 1900-luvun alkuvuosikymmenien lyhytaikainen ilmiö. Peilivalokuvaus oli yleistä 1920-luvulle asti Amerikassa ja Euroopassa, mutta hävisi 1950-luvulle tultaessa.

Peilikuva saatiin aikaan peileillä. Periaate oli sama kuin kaleidoskoopissa. Kuvattava istui kahden peilin edessä, ja kuvien lukumäärä riippui peilien kulmasta. Jos kulma oli 65–85 astetta, kuvattavasta tuli viisi kuvaa. Jos peilit oli asetettu 90 asteen kulmaan, saatiin kolme kuvaa. Kuvattava henkilö haluttiin saada näyttämään siltä, että hän istuu pöydän ääressä klooniensa seurassa. Valokuvaaja oli yleensä kuvattavan takana, harvemmin sivulla tai edessä. Joskus peilien kulma näkyy kuvassa kuten Lempi Köllistä otetussa peilikuvassa kuvan keskellä.

Lehti-ilmoitusten perusteella Suomen ensimmäinen peilivalokuvaamo oli Siltasaarenkadulla Helsingissä. Uudessa Suomettaressa mainostettiin 1916: ”Valokuvaajat Huom.! Uolevi-valokuvakorttitehdas ja valokuvausliike Helsinki Siltasaarenkatu 4, myydään omistajan sairauden tähden halvalla. Liikkeeseen kuuluu sähkövalokuvaamo, suurennusliike, kehysliike, valokuvakorttitehdas ja ensimmäinen suomalainen peilivalokuvaamo.” Tuona vuonna Helsingissä oli jo muitakin peilivalokuvaamoja, kuten Nestori Jaakkolan omistama Cityn Peilivalokuvaamo Kaivokadulla ja tanskalaisen Nils J. Mortensenin omistamat peilivalokuvaamot Siltasaarenkadulla ja Fabianinkadulla.

Peilivalokuvaamoja oli 1916 jo muuallakin Suomessa, esimerkiksi Viipurissa, Sortavalassa, Oulussa, Kokkolassa ja Lahdessa. Mainokset houkuttelivat: ”Antakaa valokuvata itsenne hyvässä seurassa ja oppikaa tuntemaan itsenne joka puolelta”, ”Uutuus valokuvauksen alalla. Nyt on tilaisuus Sortavalassakin valokuvauttaa itsensä hauskassa seurassa omistamassani peilivalokuvaamossa” ja ”Uutta! Lahdessa Uutta! Lahden peilivalokuvaamo”.

Peilivalokuvat olivat kilpailuvaltti. Monesti peilivalokuvaamo oli perustettu muun valokuvaamon yhteyteen. Lehdissä käytettiin erilaisia nimityksiä peilivalokuvaamossa otetusta kuvasta, mm. viisi-kuva-valokuva ja peilikortti. Myös peilikuvien ottamisen tekniikkaa esiteltiin mainoksissa asiakkaille: ”Peilivalokuvaamossa tulee yhdellä räpäytyksellä neljä kuvaa, tietysti eri asennoissa”.

Jo 1893 amerikkalaisessa lehdessä ”The Popular Science News” pidettiin peilikuvaa hyvänä apukeinona tallentaa rikollisten ja epäiltyjen henkilökuvia. Poliisi käytti Suomessa yhtä peiliä apuna henkilökuvauksessa 1900-luvun alussa. Näin saatiin samaan kuvaan kasvot sekä edestä että sivulta ja säästettiin materiaalia. Ranskalaisessa tiedelehdessä ”La Science Illustrée” kirjoitettiin 1894 mahdollisuudesta käyttää peilikuvaustapaa antropologisessa kuvauksessa.

Myös maalaustaiteessa esiintyy muotokuvia, joissa sama henkilö kuvataan eri puolilta. Tunnettu esimerkki 1600-luvulta on Anthony van Dyckin maalaama Kaarle I:n kolmoismuotokuva. Tällaisia muotokuvia saatettiin käyttää apuna kuvanveistossa. Ne eivät kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota kuten eivät valokuvauksessa peilikuvatkaan.

Museoviraston Kuvakokoelmien peilikuviin voi tutustua www.finna.fi ja www.museovirasto.finna.fi -palveluissa.

Teksti: Jaana Onatsu

Kamera 5/2022