Mainareiden matkassa

Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n Kuva-nimisen lehden erikoisreportteri pääsi kevättalvella 1938 tutustumaan Petsamon Nikkeli Oy:n kaivosalueeseen ja Kolosjoelle nousevaan kaivosyhdyskuntaan. Reportaasin sanavalinnoista voi päätellä toimittajan vaikuttuneen näkemästään. Hän kuvailee kookkaiden valonheittäjien valaisemaa tunturityömaata, pitkiä kaivostunneleita suurine porineen ja kapearaiteisine rautateineen sekä talvisinkin moitteettomassa kunnossa pidettyjä autoteitä sanalla sanoen suurenmoisiksi.

Ansaitun huomion hän antaa myös vastavalmistuneelle keskuslämmityksellä, vesikloseteilla ja muilla mukavuuksilla varustetulle kaivosyhtiön virkailijoiden käytössä olleelle kerhorakennukselle. Kaivosyhdyskunnan varalle oli tehty suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Tarkoitus oli rakentaa Kolosjoen kortteleihin asemakaavan hyväksymisen jälkeen myös esimerkiksi sairaala, koulu ja elokuvateatteri houkuttelemaan kokonaisia perheitä muuttamaan alueelle. Ajateltiin, että perheelliset työmiehet toisivat kaivosyhteisöön rauhallisuutta ja pysyvyyttä.

Reportterin oppaana työmaa-alueella toimi kaivosyhtiön insinööri Niilo Tuura. Muiden töidensä ohella tämä ikuisti kaivosalueen kehittymisen valokuviin. Tuuran ottamia kuvia käytettiin esimerkiksi raportoitaessa töiden edistymisestä Kolosjoen kaivosoikeudet omistaneelle kanadalaiselle INCOlle (International Nickel Company), jonka tytäryhtiö Petsamon Nikkeli Oy oli. Teknisten yksityiskohtien ja kaivosalueen yleiskuvien lisäksi Tuura kuvasi kaivosyhteisön arkea ja juhlaa, alueen funktionalismia edustavia asuinrakennuksia sekä ympäröivää Petsamoa.

Töitä Kolosjoella tehtiin kuutena päivänä viikossa, mutta myös vapaa-aikaa oli. Nikkelikaupungissa toimi sekä mies- että naiskuoro, orkesteri ja amatööriteatteri, mutta suosituinta ajanvietettä oli urheilu eri muodoissaan. Jokavuotiseksi perinteeksi muodostui miesten välisestä vedonlyönnistä alkunsa saanut Säräslaki-juoksu, jossa osallistujien tuli käydä läheisen Säräslaki-tunturin huipulla ja palata takaisin. Polkua ei merkitty, vaan jokainen valitsi rinteiltä nopeimmaksi katsomansa reitin. Alle tunnin aikaa tavoiteltiin, ja vuoden 1938 voittaja Soini Ovaska saapui maaliin huimassa vajaan 44 minuutin ajassa.

Vuonna 1939 alkanut sota muutti Kolosjoen kaivosalueen tulevaisuuden näkymiä. Sotatoimet toivat työhön keskeytyksiä, ja työvoimasta oli pulaa miesten jouduttua rintamalle. Tästä huolimatta Petsamon Nikkeli Oy:n toiminta jatkui sodan loppuun syksyyn 1944 asti, jolloin Kolosjoen suomalaisen kaivosyhdyskunnan tarina päättyi Petsamon siirtyessä Neuvostoliiton hallintaan.

Niilo Tuuran Kolosjoella vuosina 1937–1938 ottamia kuvia on Museoviraston Kuvakokoelmien sivulla: https://museovirasto.finna.fi.

Teksti: Saija Kainulainen

Kamera 8/2022