Jussi ja Ritva Laisaaren häät 1965. Vasemmalta Amalia Mutanen, Ritva Laisaari (os. Boström) ja Jussi Laisaari (kuva rajattu). Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA
Jussi ja Ritva Laisaaren häät 1965. Vasemmalta Amalia Mutanen, Ritva Laisaari (os. Boström) ja Jussi Laisaari (kuva rajattu). Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA

Jussi Laisaaren tapaus

Syksyllä 1958 Helsinkiin saapuu Espanjasta nuori José-Antonio Laisaari Vicente. Pennittömänä hän joutuu nukkumaan puistossa mutta saa yhteyden Apu-lehden toimitukseen.

Josén tarina juontuu Suomen ja Neuvostoliiton raja-alueelle talveen 1943. Espanjalainen vapaaehtoisista koostuva sotilasosasto taisteli siellä. Eräänä päivänä sotilaiden luokse tulee järkyttynyt 10-vuotias poika. Kotikylä oli tyhjennetty ja saksalaiset sotilaat olivat ampuneet hänen peräänsä. Poika on jäänyt evakkojunasta.

Sotaorpo seuraa sotilaita Espanjaan ja hänet siirretään lastensuojelujärjestön hoiviin. Poika muistaa nimensä Jussin mutta muuten menneisyys on shokin takia unohtunut. Hänet kastetaan Espanjassa José-Antonio Laisaari Vicenteksi tunnetun shakkimestarin Mauno Laisaaren mukaan. José kasvaa ja käy koulua, suomen kieli unohtuu vähitellen. Suoritettuaan taloustieteen tutkinnon 1957 hän haluaa selvittää taustansa ja matkustaa Helsinkiin.

Apu-lehden toimituspäällikkö Pauli Myllymäki alkaa tutkia tapausta. Vieraisilla Myllymäkien luona Josélle tarjoillaan voileipiä. Niihin on pistetty kukon (espanjaksi ”kikkiriki”) muotoinen cocktailtikku. Yhtäkkiä José muistaa kotikylänsä nimen, se on ”Kikkerino”. Pian koti pystytään paikantamaan Inkerinmaalle Suur-Kikkerin kylään. José hypnotisoidaan: hän palaa kuusivuotiaaksi ja muistaa olevansa sukunimeltään Mutanen ja että hänellä on vanhemmat Aapraham ja Amalia sekä kolme veljeä. Myllymäki jatkaa selvityksiään: Abraham Mutanen on kadonnut jäljettömiin sodan aikana mutta Amalia elää poikineen Petroskoissa. Amalia on jo nähnyt Avun kansikuvan: siinä on hänen poikansa ”Junni”!

Myllymäki tapaa Amalian ja Pekka-veljen Leningradissa 1958. Katoamisen taustat selviävät. Mutaset asuivat Suur-Kikkerissä ennen toista maailmansotaa. Saksa miehitti alueen 1941 ja rintamalinja kulki seudun läpi. Jussi oli vilkas poika joka kulki myymässä naapurikylän espanjalaissotilaille mansikoita. 1943 oli edessä pikainen evakko. Oli lähdettävä heti, mutta Jussi oli hävinnyt jonnekin. Lohduton Amalia tähyili Jussia asemalaiturilla, mutta evakkojuna ei odottanut. Muu perhe päätyi Suomeen ja myöhemmin Siperiaan. He pääsivät palaamaan Petroskoihin 1949.

Kylmän sodan ja viisumirajoitusten takia äiti ja poika tapasivat vasta 1960 Leningradissa. Jussi Laisaari työskenteli sittemmin lentoyhtiö Kar-Airin palveluksessa. Hän avioitui Ritva Boströmin kanssa 1965. Amalia ja Pekka saivat vihdoin luvan matkustaa Suomeen ja pääsivät vihkiäisiin.

Apu vei Amalian ja Pekan ostoksille Pukevan tavarataloon. Amalia peilailee hattuaan. Hänen mietteliäs katseensa tuntuu suuntautuvan syvemmälle muistin mustiin aukkoihin ja onnekkaan sattuman syövereihin.

Teksti: Inkamaija Iitiä

Kamera 3/2022

Jussi ja Ritva Laisaaren häät 1965. Vasemmalta Amalia Mutanen, Ritva Laisaari (os. Boström) ja Jussi Laisaari. Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA

Jussi ja Ritva Laisaaren häät 1965. Vasemmalta Amalia Mutanen, Ritva Laisaari (os. Boström) ja Jussi Laisaari. Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA

Amalia Mutanen Pukevassa 1965. Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA

Amalia Mutanen Pukevassa 1965. Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA