Luomumatkailua Lapissa
UA Saarinen kuvasi Ylläksellä ennen hiihtohissien aikaa.
Tuossahan on ilmiselvä Karhu-Kustu, yhdeksän karhun kaataja! Ukonkäppänä siepakat jalassa, housunnapit auki ja parta tuulessa hulmuten.
Katson lehtikuvaaja UA Saarisen valokuvaa Museoviraston Journalistisessa kuva-arkistossa JOKA:ssa. Samaan kuvaan olin törmännyt edellisellä viikolla hiihtolomalla Äkäslompolossa, kun luin Ylläksen mökkikirjaa. Kuvan ottamisesta on 65 vuotta.
Karhu-Kustu, eli Hannu Kustaa Äkäslompolo, eli metsästämällä ja kalastamalla Äkäslompolon kylässä Yllästunturin kupeessa 1872–1960. Pikku-Kustiksikin häntä kutsuttiin, sillä mittaa karhunkaatajalla oli 150 cm.
Karhu-Kustu ampui saaliinsa kertalaukeavalla, kunnes Hedvig-sisko lähetti Amerikasta Winchester-kiväärin. Sillä saattoi ampua monta laukausta samalla latauksella.
UA Saarinen oli hiihtolomareissulla Äkäslompolossa pääsiäisenä 1954. Hänen ottamiaan valokuvia löydän Äkäslompolon sukuseuran nettisivuilta, missä kuvien henkilöt ovat saaneet nimen ja tarinan osana kylän historiaa.
Kun etelän matkailijat löysivät Ylläksen vuonna 1934, matka Helsingistä Äkäslompoloon kesti toista vuorokautta. Rautatie päättyi Ylitornion Kaulinrantaan, mistä matkaa jatkettiin linja-autolla Äkäsjokisuuhun. Sieltä matkalaiset hiihtivät viimeiset 27 kilometriä Äkäslompoloon. Talvella Äkäslompoloon pääsi tietä myöten vasta 1953.
Kyläläiset tarjosivat etelän lomalaisille kotimajoitusta. Osa tuvasta erotettiin vieraita varten pahvilla tai verhoilla. Sotien jälkeen melkein joka talossa oli hiihtolomalaisia, ja niinpä moni emäntä piti huolta lehmien ja lapsien lisäksi turisteista.
Aluksi majapaikka varattiin postikortilla. Mutta vuonna 1954 Suomen Kuvalehdessä kerrottiin, että ”toinen Äkäslompolon kylän kahdesta puhelimesta pitää yhteyttä sivistyneeseen maailmaan”.
Laskettelu oli monelle uusi laji. Puhuttiin mutkamäenlaskusta ja luikertelusta. Ensimmäinen hiihtohissi saatiin Ylläkselle 1957. Sitä ennen kiivettiin rinnettä omin voimin tai poron vetämänä. Nousu tunturiin oli melkoinen rutistus. Lapin-matkailu oli uutta ja eksoottista, ja UA Saarinen sai myytyä monta valokuvaa Suomen Kuvalehteen.
Saarinen, joka majoittui Kurkkion perheessä, halusi kuvan aidosta lapinpojasta. Perheen Markku-pojan päälle puettiin aikuisen lapintakki, joka oli aivan liian suuri, ja naapurista lainattu neljän tuulen lakki, joka oli aivan liian pieni.
Kuva Markusta ja Musta-porosta julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 24.4.1954. Kuva lähti elämään omaa elämäänsä. Se päätyi matkailujulisteeseen messuille Saksaan ja sitä tietä amerikkalaiseen aikakauslehteen ja lopulta sikäläiseen maantiedon kirjaan.
Alaskalainen koululuokka lähetti postia Markulle. Kuoren päälle oli liimattu Markun kuva, ja siinä luki ”Markku and Musta, Lapland, Finland”. Posti vei kirjeen Pohjolan Sanomiin, missä vastaanottajaa etsittiin kuvan avulla. Koska Kurkkion perheessä luettiin Pohjolan Sanomia, Alaskan-kirje löysi perille Äkäslompoloon.
Teksti: Raija Linna
Kamera 2/2019
Markku Kurkkio poseeraa UA Saariselle liian suuressa lapinpuvussa ja liian pienessä neljän tuulen hatussa 1954. Kuva: UA Saarinen / JOKA / Museovirasto (JOKAUAS2_1B01:4)