Presidenttipari vastaanottaa Morris Mini Minorin Tamminiemen pihalla 15.6.1961. Kuva: Mauri Vuorinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto
Presidenttipari vastaanottaa Morris Mini Minorin Tamminiemen pihalla 15.6.1961. Kuva: Mauri Vuorinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Uutiskuva, jota ei ole

90-vuotias Mauri Vuorinen kuvasi presidenttejä.

Mauri Vuorinen muistaa, kuinka pääsi Urho Kekkosen kanssa Kesärannan löylyihin. ”Tules poika saunaan!” kutsui Kekkonen nuorta lehtikuvaajaa. Yli 40-vuotiseen uraan mahtuu tarinoita niin kuvaajakollegoista kuin presidenteistä.

Presidentti Kekkonen ja Sylvi-rouva ottivat vastaan Morris Mini Minorin Tamminiemen pihalla 15.6.1961. Mini oli presidentin Englannin-vierailulla saama lahja-auto ja tarkoitettu rouvan käyttöön.
– Jos presidentti olisi saanut auton, ei se olisi ollut uutinen. Mutta kun presidentin vaimo sai auton, se oli uutinen, sanoo Vuorinen.
Ritva Nordström, joka oli 1960-luvulla töissä Birgitan kemikalio- ja kirjakaupassa Naantalissa, muistaa, kuinka Sylvi Kekkonen ajoi usein Minillä Naantalin linja-autoaseman puistoon ja parkkeerasi auton jalkakäytävälle. Nordström kantoi ostokset autoon ja auttoi Sylvi-rouvaa peruuttamaan auton nokka kohti Kultarantaa.

Tuhansista ottamistaan lehtikuvista Vuorinen muistaa parhaiten kuvan, jota ei ole.
Presidentti J. K. Paasikivi tutki taulua sikari suussa näyttelyn avajaisissa Taidehallissa. Joku laukaisi kameran, salamavalo välähti, Paasikiven suu avautui ja sikari tippui. Täydellinen uutiskuva ̶ joka jäi ottamatta. Menetetty hetki kertoo paljon uutiskuvauksen luonteesta.

Vuorinen tuli oppiin valokuvaamo Armas Viitasalolle Helsinkiin vuonna 1949. Hän oli myöhemmin töissä mm. Olympia-Kuvassa ja kuvatoimisto Lehtikuvassa.
Ennen kaikkea hänet muistetaan sanomalehti Uudesta Suomesta, missä hän oli lehtikuvaajana 34 vuotta. Kun Vuorinen aloitti työt vuonna 1957, oli Uudessa Suomessa jo useampi kuvaaja. Hän kertoo, että merkitsi itselleen niin monta keikkaa päivän kuvauksista, että kukaan ei varmasti kitissyt. Ahkeruus tuntui myös painona palkkapussissa.
Lehtikuvaajat olivat keskenään ”kollegiaalisia”, kertoo Vuorinen. Jos kuvaus epäonnistui, joltain toiselta kuvaajalta sai kyllä negatiivin. Lämpimästi Vuorinen muistelee Lintusen veljeksiä. Heiltä heltisi aina apua, vaikka he kuvasivat vasemmistolaiselle Vapaalle Sanalle ja hän oikeistolaiselle Uudelle Suomelle.

Kuvauskeikoille mentiin tavallisesti ratikalla tai taksilla.
– Kerran, kun olin keikalla Tehtaankadun lähetystössä, suurlähettiläs sanoi, että otetaan veljenmaljat. Sanoin, ettei käy, koska olen autolla. Hän sanoi, ettei se ole ongelma, tuolta tulee autokuski. Sitten me ryypättiin. Kun meni keikalle, oli mukeja vaikka kuinka paljon ja lisää tyrkytettiin.
Uuden Suomen mentyä konkurssiin vuonna 1991 Vuorinen siirtyi Iltalehteen. Eläkkeelle jäätyäänkin ahkera lehtikuvaaja, jolle työssä käyminen tuntui olevan elämäntapa, teki freelance-kuvauksia Iltalehdelle.
– Sanoin päätoimittajalle, että sun pitäis ottaa liksa meiltä, että me saadaan olla töissä täällä. Tää on niin kivaa.
– Se oli ennen hyvin yksinkertaista: julkaistu kuva oli hyvä kuva. Siitä tuli liksaa.

Katso haastatteluvideot tästä.

Teksti: Raija Linna

Kamera 9/2018

Näyttelijä Ella Eronen kotonaan 3.8.1959. Kuva: Mauri Vuorinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto

Näyttelijä Ella Eronen kotonaan 3.8.1959. Kuva: Mauri Vuorinen / Uusi Suomi - Iltalehti / JOKA / Museovirasto