Kansatieteilijän silmin
Eino Nikkilä kuvasi maaseutua 1920–1940-luvulla.
Yläsatakuntalaiseen Nikkilän taloon Pirkkalassa syntyi vuonna 1904 poika, Eino. Hän sai 17-vuotiaana 9 x 12 Zeca -paljekameran, jolla aloitti valokuvauksen. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1925 ja siirtyi opiskelemaan kansatiedettä Helsinkiin yliopistoon.
Yliopistolla Eino Nikkilä kirjautui Satakuntalaiseen osakuntaan. Osakunta järjesti kotiseuturetkiä vuodesta 1929 alkaen. Retkien tarkoituksena oli tallentaa satakuntalaisen maaseudun, erityisesti Pohjois-Satakunnan erämaapitäjien, katoavaa elämäntapaa.
Nikkilä oli innokkaimpien kotiseuturetkeilijöiden joukossa. Hän toimi valokuvaajana, usein myös retkien johtajana ja piti valokuvauskursseja osakuntatovereilleen.
Nikkilän kuvauskohteita olivat rakennukset sisältä ja ulkoa, esineet, arkiset työt ja maisemat. Kuvasarjoilla Nikkilä esitteli erilaisia työmenetelmiä.
Vuonna 1934 Nikkilä lähetti Satakunnan lehtiin tiedustelun kovertamalla tehdyistä ruuhista. Näin hän sai dokumentoitua valokuvaamalla ja muistiin merkitsemällä haaparuuhen valmistuksen.
Haaparuuhi, eli haapio, on ikivanha yhdestä puusta valmistettu vesikulkuneuvo, joka oli tunnettu kautta itämerensuomalaisten kansojen asuma-alueen. Hyvän haapion sanottiin liukuvan eteenpäin kuin elävä henki, mutta tottumaton meloja kaatui sillä helposti.
Kansallismuseon amanuenssina Eino Nikkilä toimi vuodesta 1936. Museon virkamiehenä hän retkeili valokuvaten Peräpohjolassa ennen sotia ja sotien jälkeen.
Jatkosodan aikana Nikkilä oli Muinaistieteellisen toimikunnan lähettämänä toimistoupseerina Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan Valistusosastolla. Hän laati ohjeita kulttuurimuistojen suojelemisesta ja keräämisestä sekä piti Äänislinnan radiossa esitelmiä aiheesta. Hän toimi senaikaisen ideologian mukaisesti. Vuosina 1942–43 Nikkilä valokuvasi lyydiläisalueilla Pohjois-Aunuksessa ja täydensi samalta alueelta kerättyä sana-aineistoa kansatieteellisellä kuva-aineistolla.
Petroskoin valtauksen yhteydessä Sotatalousesikunnan sotasaalistoimiston haltuun päätyi 25 hyllymetriä Petroskoin museosta peräisin olevia valokuvia ja valokuvalevyjä. Myös vanhempaa kuva-aineistoa ja suuri bolsevistinen propagandakuvakokoelma muualta Petroskoista ja Itä-Karjalasta oli tuotu sotasaalisarkistoon. Eino Nikkilä oli mukana järjestämässä näiden kuvakokoelmien siirtoa Suomen puolelle.
Sotien jälkeen Eino Nikkilä siirtyi vakinaiseksi opettajaksi Suomen kirkon seurakuntaopistoon Järvenpäähän. Valokuvausta hän ei jättänyt koskaan. Kuten kansatieteen professori Niilo Valonen kiteyttää: Aineisto – olipa se sitten hyvä valokuva tai esine, kansan suusta siepattu muistiinpano tai selkeä huomio – se kestää ”maailman tappiin, niinkuin haapanen aidas ja katavainen seiväs”.
Eino Nikkilän kuvia on katsottavissa Kuvakokoelmat.fi-palvelussa.
Teksti: Jaana Onatsu
Kamera 7/2018
Kirjailija Oiva Paloheimo (vas.) ja luutnantti K. Nykänen Itä-Karjalassa, 1942–1943. Kuva: Eino Nikkilä / Museoviraston Kuvakokoelmat (SUK531:16)