Kuvalaatasta lehtikuvaksi
Aikoinaan lehtikuvista tehtiin kuvalaatta painoa varten.
Lehtikuvat valmistettiin 1900-luvun alkupuolella painokuntoon kemigrafisissa eli kuvalaattalaitoksissa. Kemigrafia on menetelmä, jossa kuvasta valmistetaan valokuva- ja syövytystekniikalla kuvalaatta, jolta kuva voidaan monistaa.
Vähitellen moniin sanomalehtiin perustettiin oma kuvalaattalaitos – esimerkiksi sanomalehti Kalevaan vuonna 1930.
– Kemigrafia on historiaa. Kuvalaatan valmistusta varten ei ole enää välineitä eikä ammattitaitoa. Olemassa olevia kuvalaattoja voi vedostaa, mutta kokonaan uusien rasterikuvalaattojen tekeminen ei taida enää onnistua Suomessa, kertoo tutkija Markku Kuusela Päivälehden museosta.
Kuvalaatan valmistus aloitettiin ottamalla alkuperäisestä valokuvasta kuva rasterikalvon läpi. Näin valokuvan harmaan sävyt muuttuivat erikokoisiksi pisteiksi.
Rasteroitu kuva kiinnitettiin sinkkilaatalle, joka oli tehty valoherkäksi kemikaalien avulla. Sen jälkeen kuva syövytettiin laimennetulla typpihapolla. Hapon oikeaa laimennussuhdetta haettiin usein kielenkärjellä maistellen.
Valmiista kuvalaatasta otettiin koevedoksia. Kuvaa korjailtiin tarvittaessa ja lopuksi se kiinnitettiin nauloilla puualustalle.
Sanomalehti Maaseudun Tulevaisuuden kuvalaattoja on monta laatikollista vuosilta 1935–1977. Mitä sinkkilaatta meille kertoo? Onko kuvalaatta esine, josta näemme, kuinka kuva ennen päätyi lehden sivulle? Vai onko kyse pikemminkin valokuvasta, jolloin myös kuvan aihe on tärkeä?
Useimmat Maaseudun Tulevaisuuden sinkkilaatoista on kääritty paperiin, jonka päälle on luuliimalla liimattu lehdessä julkaistu kuva. Myös julkaisupäivä on toisinaan kirjoitettu kääreeseen. Hapertuneesta lehtipaperista on vaikea lukea kuvatekstiä.
Kuvalaattaan tiivistyi monen ihmisen työn tulos. Sitä pidettiin painetun lehtikuvan originaalina. Filmit ja vedokset saatettiin hävittää tarpeettomina mutta kuvalaatat säilyttää myöhempää käyttöä varten. Kuvalaatat voitiin myös sulattaa uusiokäyttöä varten. Metalli oli arvokasta, ja uutiskuvasta tuli vanha, kun lehti oli painettu.
Painotekniikassa siirryttiin offset-aikaan 1970-luvulla, eikä kohopainokuvalaatoille ollut enää käyttöä. Niistä tuli painava ongelma, ja sanomalehdet hävittivät paljon uutiskuvalaattoja.
Kirjaltaja Raimo Rajala hallitsee kuvalaattojen vedostamisen. Hän käyttää Työväenmuseo Werstaan vanhaa Heidelberg-kohopainoa Tampereella.
Rajala avaa Maaseudun Tulevaisuuden sinkkilaatan paperikääreestään, puhdistaa sen ja kiinnittää kehilölle. Kohopaino painaa painovärin paperiin: vanha lehtikuva syntyy uudestaan.
Toisissa vedoksissa näkyy ajan kuluminen, sillä osa sinkkilaatoista on vuosien varrella syöpynyt. Toiset vedokset onnistuvat hyvin. Lopuksi hän suojaa kuvalaatat öljyllä ja käärii ne silkkipaperiin.
Vedokset digitoidaan Museoviraston Kuvakokoelmien Journalistisessa kuva-arkistossa JOKA:ssa, ja ne ovat katsottavissa joka.kuvakokoelmat.fi-kuvapalvelusta.
Teksti: Raija Linna
Kamera 9/2016
Maaseudun Tulevaisuuden lehtikuvakokoelman rasterikuvalaatta ja sen sanomalehtikääre. Kuva: Ilari Järvinen / Museovirasto