Lähdöstä uuteen alkuun
Pekka Kyytinen kuvasi karjalaisten evakkotietä 1940-luvulla.
On vuosi 1944. Laatokan Karjalassa kurkijokelaisen talon pihalla naiset ja lapset pakkaavat tarmokkaasti evakkokuormaa. Lähdön taustalla ovat vuoden 1944 sotatapahtumat. Jo kesällä osa Karjalan väestöstä oli joutunut siirtymään maan länsiosiin Neuvostoliiton joukkojen suurhyökkäyksen seurauksena. Syyskuussa, Suomen ja Neuvostoliiton solmiman aselevon jälkeen, luovutettava Karjala oli evakuoitava täysin. Tilanne ei ollut karjalaisille uusi, sillä ensimmäisen kerran evakkotielle oli jouduttu talvisodan vuoksi. Jatkosodan syttymisen myötä toiveet kotiinpaluusta heräsivät ja karjalaisten vaellus takaisin kotipaikoille alkoi vuoden 1941 syksyllä. Kun elämä oli saatu Karjalan kotikonnuilla taas raiteilleen, oli edessä toinen lähtö. Kuvan tilanne kertoo tästä.
Vaikka evakkoon lähtö tuntui vuonna 1944 entistä katkerammalta, järjestelyjensä puolesta se sujui paremmin kuin edellinen.
Ensimmäisenä Kurkijoen syyskuun evakuoinneissa siirrettiin vanhukset ja lapset. Karjanajosta huolehtivat naiset ja muu työkykyinen väki jäivät vielä suorittamaan ripeällä tahdilla sadonkorjuuta. Kurkijoki oli tyhjentynyt 21.9.1944 kello 24 mennessä. Kokonaisuudessaan noin 407 000 luovutetun alueen karjalaista joutui jättämään kotinsa talvi- ja jatkosodan seurauksena.
Karjalaisten kohtalonhetkistä kertovien kuvien takana on valokuvaaja (FM) Pekka Kyytinen (1906–1974). Hän oli lähtöisin Karjalasta, Kurkijoen Särkijärveltä, ja karjalaisuus sekä perinteen vaaliminen kulkivat tärkeinä aiheina läpi hänen uransa.
Monessa mukana ollut valokuvaaja oli myös mm. toimittaja ja kirjantekijä. Kyytisen valokuvauksen kohteena eivät olleet pelkästään karjalaiset, vaan aiheet vaihtelivat läpi Suomen maan mahtavista tavallisiin ihmisiin arjen askareissa.
Yhdessä Lankisen kuvassa Kurkijoen Alhosta lähtöisin oleva karjalainen isäntä Topias Lankinen rakentaa taloa talvisessa Mellilässä vuonna 1947. Taustan avarassa maisemassa näkyy myös muita kylän asutustiloja. Uuden alun teema ja raivaajaeetos nousivat voimakkaasti esille sodanjälkeisessä kuvastossa. Keskeisimpiä Suomen haasteita oli tuolloin siirtoväen asuttaminen muiden ryhmien, kuten rintamiesten, ohella.
Osa karjalaisesta siirtoväestä sijoittui kaupunkeihin ja teollisuuden työpaikkoihin. Maatalousväestön tie uuteen kotiin oli monilla pitkä, ja siirtokarjalaiset saattoivat ennen omalle tilalle sijoittumista majailla useissa paikoissa. Vuoden 1945 maanhankintalain jälkeen siirtoväelle muodostettiin erilaisia tiloja. Karjalaisella siirtoväellä oli uusilla asuinsijoillaan edessään rakentamis- ja raivaamisurakat.
Museoviraston Kuvakokoelmissa on arviolta 50 000 Pekka Kyytisen kuvaa. Kyytisen negatiiveja on kuluvan vuoden aikana käyty läpi ja digitoitu osana tuhoutumisvaarassa olevien kuvien pelastusdigitointiprojektia. Kyytisen kuviin on mahdollista tutustua Museoviraston Kuvakokoelmat.fi-palvelun kautta.
Teksti: Elina Karila
Kamera 12/2015
Rakennus nousee Mellilässä sijaitsevalle asuntoviljelystilalle vuoden 1947 talvella. Kuva: Pekka Kyytinen / Museoviraston Kuvakokoelmat (KK5596:26.RT.139)