Kirjaston historiaa
Kirjaston kokoelmat alkoivat karttua 1800-luvulla.
Museoviraston kirjasto koostuu kahdesta kokoelmasta. Näistä vanhempi on Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kirjasto, jota alettiin koota heti yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuonna 1870. Yhdistyksen kirjasto karttui aluksi lahjoituksista ja sittemmin julkaisuvaihdoista tieteellisten seurojen ja laitosten kanssa.
Kirjaston toinen kokoelma syntyi vuonna 1884 perustetussa Muinaistieteellisessä toimikunnassa, joka hankki kirjallisuutta omien tehtäviensä tueksi. Nämä kaksi kokoelmaa yhdistettiin 1893. Kun Kansallismuseo avattiin vuonna 1916, molemmat kirjastot siirrettiin sinne.
Kansallismuseon kirjaston hoidosta vastasivat aluksi sivutoimisesti museon tutkijat. Vuonna 1948 museoon saatiin kirjastonhoitaja, maisteri Berit Boström, jonka toimikautena kirjasto kehittyi museon käsikirjastosta julkiseksi tieteelliseksi erikoiskirjastoksi.
Vuonna 1972 Muinaistieteellinen toimikunta muuttui Museovirastoksi ja kirjastokin nimettiin tässä yhteydessä Museoviraston kirjastoksi. Uudistukseen liittyi myös muutto Kansallismuseon ahtaiksi käyneistä tiloista viraston uuteen päärakennukseen Nervanderinkadulle.
1970-1980-luvuilla kirjaston henkilökunta kasvoi, samoin hankintojen ja lainojen määrä. Museoviraston kirjasto ryhtyi luetteloimaan aineistonsa HELKA- ja LINDA -tietokantoihin vuonna 1994. Kokoelmien näkyminen näissä yhteistietokannoissa toi runsaasti uusia asiakkaita. Vuonna 2001 otettiin käyttöön atk-lainaus HELKA-kortilla.
Vuonna 2011 kirjasto muutti Sturenkatu 2a:han Kulttuuritalon viereen kunnostettuun entisen Kotitalousoppilaitoksen rakennukseen. Vuodesta 2016 lähtien kirjastossa on ollut mahdollista asioida myös kokonaan omatoimisesti palveluaukioloaikojen ulkopuolella.
