Löytöjen numerointi

Esinelöydöt tulee numeroida ennen niiden luovuttamista kokoelmiin. Myös kaikki näyttelyihin sijoitettavat esineet on ehdottomasti numeroitava. Esineisiin merkitään päänumero, kaksoispiste ja luetteloinnin mukainen esineen alanumero (esim. 12345:123). Pieniin esineisiin, joihin päänumero ei mahdu, laitetaan pelkkä alanumero (esim. :123). Pienimmät löydöt (esim. luunsirut) jätetään numeroimatta.

Numero kirjoitetaan pienellä mutta selvällä käsialalla puhtaalle ja kuivalle pinnalle. Numero sijoitetaan mahdollisimman näkymättömään paikkaan: keramiikassa sisäpinnalle ja mielellään reunaan, soljissa sisäpuolelle. Mallia voi katsoa numeroiduista esineistä. Käytännössä numerointikohdan valintaan vaikuttaa myös se, missä on riittävän tasainen kohta numerolle. Asbestikeramiikka laitetaan sulkijapussiin ja numero sen päälle.

Merkintätapa vaihtelee esineestä riippuen. Konservoimattomiin esineisiin kiinnitetään ompelulangalla muovikalvosta leikattu numerolappu. Tärkeintä on, että jokainen esine on jollain tavalla numeroitu ja numero pysyy esineessä tai sen mukana. Myös säilytyslaatikoihin ja -pusseihin merkitään esineen numero (voi olla erillisellä lapulla).

Huolellisuus on tärkeämpää kuin nopeus. Virheitä sattuu, mutta ainakin kvartsista tuoreen musteen saa yleensä pyyhittyä pois vedessä. Harjoitteluvinkki: säästä muutama poistettu kökkö, niihin on hyvä harjoitella numerointia. Tarkempia ohjeita numeroinnista antaa tarvittaessa arkeologisten kokoelmien kokoelma-assistentti.

Numeroinnin perustyövälineet ovat irtoterä ja kynävarsi, johon terä kiinnitetään sekä kirjoitusmuste (lasipullossa). Mikäli esine on väriltään niin tumma (esim. konservoitu rauta, musta kiviesine), ettei muste erotu, käytetään punaista akryyliväriä, jota voi tarvittaessa ohentaa vedellä.

Numeroinnissa käytetään esineestä riippuen:

• vedenkestävää mustaa tussia (Pelican Tusche A Drawing ink nro 17 black opaque) ja tussipiirrintä (irtoterä ja varsi).
• vedenkestävää kadmiuminpunaista akryyliväriä (Talens Rembrandt nro 314 cadmium red medium), joka maalataan hyvin ohuella jäykällä siveltimellä tai tussipiirtimellä. Varsinkin värittömiin lasiesineisiin voi käyttää myös valkoista maalia.
• vedenkestävää (permanent) kuitukärkistä ja ohutta mustaa pigmenttihuopakynää (Sakuran Pigma Micron on osoittautunut parhaaksi) (huom: saattaa kulua helposti pois joistakin materiaaleista).
• pehmeää lyijykynää (tietyille materiaaleille; ks. alla).

KERAMIIKKA Numero merkitään esineen koristelemattomalle puolelle (esim. ruukuissa sisäpinta ja lautasissa ulkopinta). Punasavikeramiikkaa numeroitaessa on kiinnitettävä huomiota maalin värin erottumiseen esineen pinnasta. Jos samaan alanumeroon kuuluu yhteen sopivia paloja, maalataan yhteen palaan numero sisä- tai ulkopinnalle ja muihin paloihin murtumapinnalle (jos mahdollista), jolloin ne jäävät piiloon jos esine kootaan.

LASI Numero merkitään koristelemattomalle sisäpinnalle. Maalauskoristeltuihin lasinpaloihin numero maalataan taustapuolelle, kuitenkin ehdottomasti niin, ettei numerosta tule häiritsevä. Muussa tapauksessa numero merkitään vain pakkaukseen. Jos lasi on kovin iridisoitunutta ja hilseilevää ja numerot eivät pysy, merkitään ne vain pakkaukseen.

LIITUPIIPUT Varsia numeroitaessa on vältettävä peittämästä mahdollista koristelua. Ehjiin pesiin numero merkitään pesän sisälle, ei kuitenkaan aivan suureunaan. Jos pesässä on vartta jäljellä, numero merkitään varren alapinnalle.

RAHAT Rahoja ei numeroida, vaan numero merkitään ainoastaan rahan pakkaukseen.

RAUTA- JA MUUT METALLIESINEET Konservoimattomiin metalliesineisiin kiinnitetään muovikalvosta leikattu numerolappu ompelulangalla tai numero merkitään pakkaukseen. Konservoituihin metalliesineisiin numero maalataan punaisella akryylivärillä. Pieniin esineisiin kiinnitetään numerolappu.

HELMET, NAPIT, NEULAT YM. PIENESINEET Jos numerolle ei ole tilaa tai se näkyisi liian selvästi, kiinnitetään esineeseen muovinen numerolappu ompelulangalla. Jos lappua ei ole mahdollista kiinnittää, merkitään numero vain esineen pakkaukseen.

NAHKA Numero merkitään mahdollisimman kovaan ja vaaleaan pintaan näkymättömälle paikalle.

TEKSTIILI Numero merkitään esim. erilliselle kangassuikaleelle, joka ommellaan varovasti kiinni esineeseen. Numero voidaan merkitä myös pakkaukseen ja silkkipaperikääreen sisään, mahdollisimman lähelle itse esinettä.

PAPERI Numero merkitään pehmeällä arkistokelpoisella lyijykynällä.

LUUESINEET Numero merkitään mahdollisimman kovalle pinnalle.

LUUT Numero merkitään mahdollisimman kovaan pintaan, myös lyijykynää voi käyttää. Jos luita on paljon, riittää numero pakkauksen (paperipussin tai laatikon) päälle.

PII Numero kirjoitetaan musteella. Punainen maalikin käy, mutta se kolhiutuu helposti pois piiesineistä. Pieniin iskoksiin tulee numero vain pakkaukseen.

KIVIESINEET Numero merkitään mustalla tussilla tai punaisella maalilla.

TIILI, LAASTI, KUONA YM. Numero kirjoitetaan pehmeällä lyijykynällä tai huopakynällä esineen pintaan. Joissain tapauksissa numero on paras kirjoittaa pakkaukseen.