Talvisukelluksia Suomenlinnan hylyille
Suomenlinnassa on hyvä sukeltaa nimenomaan talvisin, kun vesi on kirkkaampaa. Meriarkeologi Minna Koivikko kertoo, millaisia asioita viime talven sukelluksilla selvisi.
Suomenlinnan alueella sukeltaminen on hyvä ajoittaa talvikauteen, sillä silloin ei tarvitse pelätä vikkelästi liikkuvia veneitä ja näkyvyys on parempi Vantaanjoen hitaamman valuman ansiosta. Peltolietettä ei kulkeudu mereen asti yhtä paljon kuin muina vuodenaikoina, ja avomereltä tulee kirkasta talvivettä salmiin.
Tämän sukelluksen tavoite on ottaa valokuvia hylyn rakenneosista ja ylipäänsä saada siitä parempi ymmärrys. Tämä on ensimmäinen sukellukseni hylkyyn, joka kulkee nimellä Susisaaren hylky 2 (ID1370). Aiemmin olen ollut pinnalla huolehtimassa muista sukeltajista. Tätä sukellusta varten olen luovuttanut sukellusvanhimman roolin Sami Brchiskylle.
Vesi on alle kaksiasteista. Niinpä minullakin on puvun sisällä lämmityskaapeli, jota pitkin lämpö ohjautuu sukelluspuvun alle lämpöliiviin. Tunnin sukeltamisen jälkeen sormet ja varpaat ovat silti lähes tunnottomia ja selkäpiitä pitkin menee vilunväristyksiä. Kylmyydestä huolimatta sukeltaminen on kaiken vaivannäön arvoista! Hahmotamme Jessen Jokisen kanssa hylyn kölilinjan ja teemme kiinnostavia havaintoja sen rakenteesta. Jesse ottaa ahkerasti valokuvia. Käsittämätön kasa vesitettyä puuta alkaa hiljalleen hahmottua laivaksi.
Onneksi asiantuntijapoolissamme on laivanveistäjä Mikael Holmström, joka näkee kuvamateriaalista monenlaista: Hylyn keula osoittaa kohti rantaa. Sen ehjää sisälaudoitusta on vähän näkyvillä ja vielä kiinni kölissä, joka nousee pohjasta keulaan. Kaaria on hyvin tiheästi, mikä on tyypillistä laivaston aluksille.
Kustaanmiekka vaikea sukelluspaikka
Aiemmalla sukelluksella saimme kuvattua fotogrammetrisen mallin myös toisesta hylystä ja sahattua siitä näytteet dendrokronologista eli puun vuosirenkaista tehtävää analyysiä varten. Tämä hylky on huoltolauttalaiturin vieressä ja kulkee rekisterissä nimellä Iso Mustasaaren hylky 4 (ID1320).
Tämä hylky on ilmoitettu Museovirastolle yli 50 vuotta aiemmin, joten emme varsinaisesti ole nopean toiminnan joukkoja. Tämä kertoo myös siitä, miten haastavaa kyseiseen paikkaan on sukeltaa. Tutkimista vaikeuttavat mm. Kustaanmiekan vilkas laivaliikenne ja siitä johtuvat jäälautat. Nyt tutkimisen mahdollistivat teknologian kehitys ja Suomenlinnan hylkyjen tutkimiseen saatu hankerahoitus. Viime vuonna hylkyä saatiin kuvattua ROV-sukellusrobotilla.
Uponnut vai upotettu?
Toistaiseksi esineettömien puulaivojen hylkyjen tutkimus lähtee niiden ajoittamisesta, jonka avulla pyritään sitomaan hylky historialliseen kontekstiinsa. Menetelmä ei ole aukoton, sillä puuta on laivan rakennusvaiheessa veistetty. Etsimme määritystä varten rakenneosaa, jossa olisi riittävästi vuosilustoja ja pintapuuta vielä jäljellä.
Olemme kehittäneet näytteenottomenetelmää systemaattisesti monitieteisen työryhmän kanssa. Kehitystyössä olemme analysoineet Oulusta löytynyttä Hahtiperän hylkyä, jotta oppisimme, mitä rakenneosien ajoitustuloksia yhdistämällä saa parhaat tulokset. Ajoituksen optimitulos saavutetaan useamman näytteen analysoinnin yhteistuloksella. Jos laivaa on aikoinaan rakentamisen jälkeen korjattu, sen rakennusvuoden määrittäminen voi olla vaikeampaa.
Suomenlinnan vesialueella alueen historiallinen konteksti ratkaisee. Syy uppoamiselle tai upotukselle löytyy pinnan päällä tehdyistä ratkaisuista. Krimin sodan aikana vanhoja laivoja upottamalla on rakennettu väyläesteitä kapeisiin salmiin ja näin suojeltu Helsinkiä. Nyt tutkittavien hylkyjen sijainnista voi vain arvella syitä niiden viimeiselle paikalle meren kellarissa.
Talven kenttätutkimukset ovat osa Veteen vajonneet -tutkimushanketta. Sen tutkimuksia ovat rahoittaneet Weisell-säätiö, Svenska Kulturfonden. Erityisesti tähän talvisukellustyöhön saatiin 15 000 euron avustus Antero ja Merja Parman säätiöltä. Hankkeessa on lukuisia yhteistyötahoja, ja se jatkuu vuoden 2026 loppuun asti.
Projektipäällikkö Minna Koivikko
Lämpimät kiitokset kaikille talven kenttätöissä avustaneille: Riikka Alvik, Sami Brchisky, Karri Hirvonen, Mikael Holmström, Kari Hyttinen, Jesse Jokinen, Sami Järvinen, Veli Leino, Petri Luukkainen, Jere Saarenheimo, Kalle Salonen ja Kalle Virtanen sekä Suomenlinnan hoitokunnan henkilökunnasta Tapio Lindström, Oskari Reipas, Sini Tiitta, Mikko Soramäki ja Kirsti Ängeslevä.
Veteen vajonneet, Ruotsin laivaston hylyt Suomenlinnan kulttuuriperintönä (2021–2026) on Tukholman yliopiston tutkimusohjelmaa Unohdettu laivasto.