Sota jatkuu meren pohjassa – Veteen vajonneet- tutkimushankkeen kuulumisia
Levottomina aikoina alkaa menneisyyden sotalaivojen tutkimus kiinnostaa merisotahistoriaan perehtyneiden lisäksi myös muita ihmisiä. Voiko historiasta oppia muuta kuin että ihmiset eivät muutu? Ajan kuluessa traagisimmatkin onnettomuudet muuttuvat arkeologien tulkitsemina kiinnostaviksi tapahtumaketjuiksi.
Vuonna 2021 alkanut tutkimusohjelma Unohdettu laivasto on elämänkaarensa puolivälin tienoilla. Se on yhteishanke Tukholman yliopiston Meriopintojen keskuksen (CEMAS), Ruotsin valtion merimuseoiden ja kuljetushistoriallisten museoiden sekä Museoviraston kesken.
Kyseessä on laajin Itämeren piirissä tehtävä meriarkeologinen ja -historiallinen yhteistutkimus, ja se jatkuu vuoden 2026 loppuun asti. Suomen-osaprojektin yhteistyökumppaneita ovat Suomenlinnan hoitokunta, Suomen meriarkeologinen seura ry, Helsingin yliopisto, Viaporin telakkayhdistys ry ja Ehrensvärd-seura.
Suomessa tutkimusprojekti keskittyy Suomenlinnaan ja sen ympärillä sijaitseviin laivanhylkyihin. Mitä tapahtui vuonna 1808 linnoituksessa sotasaaliiksi jääneille reilulle sadalle erikokoiselle alukselle rauhanneuvotteluiden jälkeen. Miten elämä jatkui Suomen sodan jälkeen ja miten se näkyy alusten biografioissa? Voiko rauhanneuvotteluista oppia jotain?
Palavia löytöjä
Elokuussa 2022 järjestettiin ensimmäiset tutkimuskaivaukset veden alla Susisaaren hylyssä ja sen viereisellä tykillä. Kaivauksiin osallistui Museoviraston meriarkeologiatiimin lisäksi vastavalmistuneita meriarkeologeja, opiskelijoita sekä vapaaehtoisia Suomen meriarkeologisesta seurasta. Puulaivan hylystä imuroitiin hiekkaa arkeologisella tarkkuudella.
Löydöt muistuttavat arkeologisen aineiston kerrostuneisuudesta. Itse hylky on todennäköisimmin 1700-luvulta, mutta lasinpalaset ja viinapullojen korkit kertovat enemmän Suomenlinnan kesäisistä vierailijoista. Löytöjen analysointi on vielä kesken, sillä hapen kanssa pinnalla tekemisiin joutuminen sai osan löytöaineistosta palamaan. Kyseessä on ilmeisesti valkoinen fosfori, ja on vielä arvailujen varassa, miten sitä on päätynyt historialliseen hylkyyn. Poliisilaboratorion analyysissä aine oli fosforihappoa, valkoisen fosforin palamistuotetta. Löytö saattaa liittyä Helsingin pommittamiseen toisen maailmansodan aikana.
Kaivausten yhteydessä järjestettiin vierailu- ja mediapäivä, jonka yhteydessä paikallisille asukkaille ja ohikulkijoille annettiin mahdollisuus tutustua meriarkeologiseen toimintaan ja Suomenlinnan vedenalaiseen kulttuuriperintöön. Erityisen ilahtuneita olimme, kun saimme Suomenlinnan hoitokunnan johtajan Ilari Kurrin tutustumaan yhteen alueen hylyistä sukeltamalla rohkeasti veden alle laitteet selässä.
Menetelmien kehittämistä
Veteen vajonneet -tutkimusprojekti keskittyy siis Ruotsin laivaston hylkyjen tutkimukseen Suomenlinnassa. Projekti koostuu useista osa-alueista, kuten vedenalaiskaivauksista, arkistotutkimuksesta ja menetelmien kehittämisestä. Arkistotutkimus tarjoaa lisätietoa hylkyjen historiasta, kunhan hylyt saadaan yhdistettyä kirjoitettuun aineistoon. Ruotsissa kollegat ovat tunnistaneet Vasan sisarlaivan Äppletin, ja tiedotusvälineet ovat seuranneet tutkimuksia suurella mielenkiinnolla.
Menetelmätutkimuksessa keskitytään erityisesti dendrokronologian näytteenoton parantamiseen, joka auttaa selventämään hylkyjen alkuperää. Nämä puun vuosilustojen analyysit antavat lisätietoa, missä laivapuu on kasvanut ja milloin se on kaadettu veistämistä varten. Puulaivan hylkyä sahattaessa näytteenottokohdalla on merkitystä, sillä iän määritys onnistuu parhaiten, jos näytteessä on riittävästi lustoja ja pintakerrosta jäljellä.
Kaiken kaikkiaan Veteen vajonneet -projekti edistää merkittävästi vedenalaisen arkeologian ja merihistorian tutkimusta tarjoamalla uusia avauksia erilaisille lähestymistavoille. Tutkimusprojektin mahdollistavat Weisell-säätiö, Antero ja Merja Parman säätiö, Svenska Kulturfonden ja Riksbankenin juhlarahasto sekä Museovirasto yhteistyökumppaneineen.
Minna Koivikko
Veteen vajonneet -projektin projektipäällikkö