Salomo Wuorion kokoelman uusi elämä Museovirastossa
Projektitutkija Paula Mäkelä kertoo S. Wuorion maalausliikkeen arkiston sisällöstä; mitä arkistosta voi löytää ja miten aineistoa voi hyödyntää.
Salomo Wuorio perusti S. Wuorion maalaamon Helsingissä tammikuussa 1890. Maalausliike kehittyi nopeasti Suomen suurimmaksi maalausyritykseksi ja sai tehtäväkseen lukuisten julkisten sekä yksityisten arvorakennusten maalaustyöt. Vuosisadan vaihteessa tyyli-ihanteet muuttuivat ja uusrenessanssin runsaasti koristellut katto- ja seinäpinnat poistuivat muodista. S. Wuorion maalaamo osasi vastata muuttuneeseen kysyntään ja tarjosi tilalle tapetteja, lyijylasitöitä ja kipsikoristeita. Lisäksi maalaamon ateljeessa maalattiin kilpiä, kylttejä, lavasteita ja huonekaluja sekä omien että ulkopuolisten suunnittelijoiden suunnitelmien mukaan.
Salomo Wuorio kuoli 1938, ja seuraavalla vuosikymmenellä yritys jaettiin kahtia tapetti- ja mattoliikkeeksi sekä maalausliikkeeksi. Maalausliikkeessä tehtiin yhä erikoistöitä, kuten lasimaalauksia ja koristemaalaustöitä. Työmaana oli koko Suomi.
Kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas lasi- ja koristemaalausten luonnoksia ja suunnitelmia sisältävä piirustusarkisto luetteloidaan Museoviraston Kuvakokoelmiin. Kuvakokoelmissa piirustukset, luonnokset ja muu aineisto ovat järjestämisen ja luetteloinnin jälkeen tutkijoiden käytettävissä osana kansalliskokoelmia. Pieni otos digitoidaan ja julkaistaan finna.fi-palvelussa.