1 Vuonisjarven tsasouna Lieksa MLI web 780

Tsasounia rakennettiin talkoilla ja yhteisellä työllä niitä on myös pidetty kunnossa vuosikymmenien ajan. Selim Savoniuksen suunnittelema Lieksan Vuonisjärven tsasouna. Kuva Marja-Leena Ikkala, Museovirasto.

Rukoushuone – korjausvelkaa vai yhteisön pyhäkkö?

11.12.2019

Kiinteistöstrategioiden laatiminen ja kiinteistöjen salkuttaminen on nykyaikaa. Pyrkimyksenä on tavallisesti vähentää rakennusten ja tilojen määrää. Valtio ja kunnat ovat toimineet näin jo 1990-luvulta lähtien, ja seurakunnat ovat samoilla jäljillä. Kiinteistövarallisuuden tarkastelu johtaa valitettavan usein luopumaan myös kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista.

Jälleenrakennuskauden tsasounat uhanalaisia

Seurakuntaliitoksia suunnittelevan Suomen ortodoksisen kirkon kiinteistötyöryhmän raportti (2019) antaa kokonaiskuvan kirkon omistamista kiinteistöistä ja esittää rakennuskannan supistamista. Seurakunnilta ja Museovirastolta pyydettiin kesällä 2019 lausuntoa 46 rakennuksesta, joista oli tarkoitus luopua mahdollisimman nopeasti. Kohteista yli puolet oli pyhäkkörakennuksia ja niistä pääosa jälleenrakennuskauden tsasounia.

Mutalahden tsasouna (1961) Ilomantsissa kokoaa myös seudulta pois muuttaneita joulunajan palveluksiin. Kuva Marja-Leena Ikkala, Museovirasto.

Ortodoksinen kirkko menetti sodissa noin 90 prosenttia omaisuudestaan, ja noin 70 prosenttia sen jäsenistä joutui jättämään kotiseutunsa. Valtio osallistui jälleenrakentamiseen avustamalla 13 kirkon ja yli neljänkymmenen rukoushuoneen ja pappilan rakentamista vuosina 1950–1961. Jo aiemmin alkaneet pyrkimykset muokata arkkitehtuuria kohti suomalaisena pidettyä, kansallista asua näkyivät sotien jälkeenkin rakentamisen ohjauksessa. Yksinkertaiseen muotokieleen vaikuttivat myös säännöstely ja säästöpyrkimykset. Rakennuksiin lisättiin nyt kuitenkin myös viittauksia venäläiseen ortodoksiarkkitehtuuriin ja sodassa menetettyihin kirkkoihin.

Myöhemmin suuri osa rukoushuoneista on muutettu kirkoiksi ja niitä on laajennettu ja muutettu, joten monet sisätilat ovat menettäneet alkuperäiset piirteensä. Säilyneillä tsasounien sisätiloilla onkin erityistä arvoa. Rakennusten historian ja arkkitehtonisten piirteiden selvittämisen rinnalla on tärkeää ymmärtää pyhäkön tärkeimpien merkitysten ja arvojen kytkeytyvän sen käyttöön kirkollisena tilana. Kirkollisessa ja myös muussa rakennuspuheessa pyritään nykyään asettamaan vastakkain ihmiset ja rakennukset, kuten että kirkko on ihmisiä, ei rakennuksia varten. Kuitenkin rakennukset ovat olemassa ihmisiä varten. Pyhäkköjä tarvitaan, jotta ihmiset voivat kokoontua yhteen ja osallistua palveluksiin ja muihin kirkon toimintoihin.

3 Kuivajarven-tsasouna-Karoliina-Kikuchi web

Ajatus luopua yhteisesti ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetyistä pienistä rakennuksista on herättänyt suurta huolta ja surua seurakuntalaisissa. Kuivajärven tsasouna (1958) sijaitsee Kainuun vienalaiskylien valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä ja sen arvioidaan täyttävän rakennusperintölain edellytykset. Kuva Karoliina Kikuchi, Kainuun museo.

Suuri osa rakennuksista kohtalaisessa kunnossa

Suunnitelmallinen ja ennakoiva kiinteistönhoito on tärkeää rakennusten toimivuuden, viihtyisyyden ja säilymisen kannalta. Pitkäjänteinen, 10–20 vuoden päähän ulottuva ajattelu on kiinteistönpidossa tarpeen, ja Suomen ortodoksisen kirkon aktivoituminen asiassa myönteistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon verrattuna ortodoksisia pyhäköitä on lukumäärältään kymmenkertaisesti seurakuntalaista kohden. Jos huomioon otetaan rakennusten koko, ero tuskin on yhtä dramaattinen. Erityisesti monet tsasounat ovat pieniä.

Ortodoksisen kirkon kiinteistötyöryhmä arvioi raportissaan kirkkokunnan merkittävimpien rakennusten korjaustarpeen yhteensä noin 106 miljoonaksi euroksi. Rakennuksen kuntoluokitus, kiinteiden kustannusten ja tarvittavien investointien määrä vaikuttivat ryhmän esitykseen. Kuntotason arvioimiseen tarvitaan paljon erilaisia lähtötietoja mm. rakennusten aiemmista korjaustoimenpiteistä. Seurakuntien kiinteistökantaa ei kuitenkaan ole kunnolla dokumentoitu, ja työryhmä totesi rakennuksiin liittyvän tiedon olevan pitkälti suullista. Toisaalta yhteisöllisen tiedon turvin näitä rakennuksia on ylläpidetty niin, että suuri osa on hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa.

4 Sonkajarven-tsasouna-Satu-Kahkonen web.

Oman kylän tsasounalla on suuri merkitys paikalliselle väestölle. Jokaisessa Suomen kunnassa on asukkaita ja kirkollisten palvelujen ylläpito osaltaan voi kannustaa myös uusia muuttajia. Kaavalla suojellussa Sonkajärven tsasounassa (1961) pidetään palveluksia noin kerran kuukaudessa. Kuva Satu Kähkönen, Museovirasto.

Korjausvelan arviointi johtaa ylikorjaamiseen tai purkamiseen

Keskimäärin kohtalaisesta kunnosta huolimatta kiinteistötyöryhmä piti rakennuksia vanhoina ja katsoi, että peruskorjauksen laajuisia investointeja oli tehty vain harvoin. Laskennallisen korjausvelan määräksi todettiin kirkon rakennuskannan karsimista koskeneessa lausuntopyynnössä yli 50 miljoonaa euroa. Siitä yli puolet arvioitiin kirkon 30 suurimman rakennuksen korjausvelaksi.

Vanhojen rakennusten tarkasteluun laskennallisilla malleilla, kuten korjausvelalla, liittyy pulmansa. Korjausvelka on nykyisen kuntotason ja asetetun optimikuntotason erotus. Kustannukset arvioidaan laskemalla kohteen uudishinta ja kertomalla se korjausvelan luvulla (Kuntaliitto 2014). Lasketaan siis, paljonko maksaisivat toimenpiteet, joiden toteuttamisen jälkeen riittäisi säännöllinen ylläpito.
Laskennallisten mallien toimivuuteen vaikuttaa usein pyrkimys liian perinpohjaiseen, uudisrakentamiseen verrattavaan korjaamiseen. Kun investoinnit määritellään sen mukaisesti, lasketaan kunnostamisen kustannukset samaan suuruusluokkaan uuden pyhäkön rakentamisen kanssa – ja johtopäätöksenä on purkaminen.

Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia tulee korjata säilyttävän korjauksen periaatteilla. Kulunut kynnys on toiselle ongelma, toiselle merkki aiempien sukupolvien askelista. Korjausvelan laskennallinen arvioiminen ei toimi silloin, kun ensisijaisena tavoitteena on ylläpito ja säilyttäminen.

Helsingin Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla sijaitseva asuinrakennus valmistui 1872. Sen kulttuurihistoriallinen arvo perustuu itse rakennuksen lisäksi sijaintiin Hietaniemen hautausmaiden valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä. Kuva Johanna Hakanen, Museovirasto.

Yhteisöllisyys ylläpitää rakennuksia ja toimintaa

Ortodoksisen kirkon kirkolliskokous totesi marraskuussa 2019 kiinteistötyöryhmän raportin tarjoavan pohjan jatkotyölle, mutta katsoi viisaasti, ettei se sellaisenaan sovellu suoraan toteutettavaksi. Kokous linjasi, että seurakuntien on päätettävä keskusrahastomaksuin ylläpidettävistä kiinteistöistä yhdessä kirkollishallituksen kanssa niin, että paikallisyhteisön toiminta turvataan. Samalla kokous päätti, että seurakuntien kiinteistöille on tehtävä luotettavat kuntoarviot ja investointisuunnitelmat.

Jälleenrakennuskauden tsasounat edustavat yksinkertaista, aikalaismodernia rakentamista. Ilmari Ahosen suunnittelema Vesannon tsasouna on asemakaavalla suojeltu ja maakunnallisesti arvokas rakennus. Kuva Satu Kähkönen, Museovirasto.

Kokouksen mukaan rahoituspäätösten perustaksi tarvitaan kiinteistöjen käyttö- ja kuntorekisteri. Vastaavan tietokannan käyttöön ottamisesta on kokemusta evankelis-luterilaisella kirkolla, jonka seurakuntien rakennusten, kiinteistöjen sekä arvoesineiden perustiedot ovat nyt Kirkon Keskusrahaston kustantamassa kohderekisteri Basiksessa.

Jatkotyöskentely kiinteistöjen ja niitä koskevan tiedon parissa heijastuu toivon mukaan myös ortodoksisen kirkon seuraavaan Kulttuuriperintöstrategiaan. Toiminta-ajatuksena on jo nykyisellä strategiakaudella ollut ortodoksisen kulttuuriperinnön suunnitelmallinen ja hallittu suojelu, säilyttäminen ja siirtäminen jälkipolville. Paikallisyhteisöjen toimet omien tsasouniensa ylläpidossa eivät välttämättä näy strategioiden tasolla, mutta ne ovat kuitenkin keskeisen tärkeitä sekä kulttuuriympäristön arvojen säilymisen että ortodoksisen kirkon kulttuuri-identiteetin kannalta.

Laura Tuominen ja Marja-Leena Ikkala

Kirjoittajat ovat rakennusperinnön asiantuntijoita Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelujen osastolla.

Lisätietoa

Keskustelu

Kiitos tästä korjausvelan laskemisen mallin avaamisesta. Olin tällä viikolla aivan järkyttynyt kun seurakuntayhtymämme valtuustossa esiteltiin uutta kiinteistöohjelmaa, jossa oman seurakuntani v.1902 valmistunut puukirkko oli saanut huikean 1.8 miljoonan korjausvelan. En saanut kunnon selvitystä sille mistä summa muodostui. Kirkon katto korjattiin tänä kesänä ja se maksoi 100 000e. 2 vuoden päähän on suunniteltu maalaus ulko seiniin. Sen hinta arvio on 200 000e. Kirkossa on öljylämmitys. Ei ole mitään vesijohtoja tai vesipisteitä. Painovoimainen ilmanvaihto. Muuten siisti ja hyvä rakennus. Selvitys on tehty juuri sitä varten, että mistä rakennuksista halutaan eroon ja mitkä säilytetään. Ei ole mitään mieltä korjata kirkkoamme moderniin tasoon. Se toimii noinkin vallan hyvin. Valtuustossa vielä syytettiin museovirastoa siitä, että korjauskustannukset on niin kalliita.

Kirkkovaltuustolainen 12.12.2019 16:28