Rakennetun perintömme suojelun viisi vuosikymmentä, 1975–2025
Tänä vuonna vietetään Rakennettu perintömme -teemavuotta. Teemavuoden kehyksenä on Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteinen ohjelma, European Heritage Days, joka kääntyy meillä Suomessa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviksi. Museovirasto julkaisee vuoden kunniaksi rakennetun perintömme suojelun vaiheita käsittelevän blogisarjan, jota tämä teksti pohjustaa.
Viisikymmentä vuotta sitten Suomi ja maailma olivat kovin toisenlaisia. Suomessa elettiin vielä YYA-aikaa. Ovi läntiseen Eurooppaan oli silti jo raollaan: vielä uutuuttaan kiiltävässä Finlandia-talossa järjestettiin lähes legendaarinen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, ETYK. Alvar Aallon arkkitehtuuri, Suomi ja tietysti UKK olivat hetken valokeilassa. Aika oli poliittisesti jännitteinen mutta toiveikas.
Vuosi 1975 oli myös rakennusperinnön kannalta merkityksekäs vuosi. Silloin vietettiin Euroopan neuvoston aloitteesta arkkitehtuuriperinnön vuotta, European Architectural Heritage Year. Vuoden merkitystä eurooppalaiselle rakennusperinnön suojelulle ja arvostukselle on pidetty huomattavana. Suomi oli vielä kaukana liittymisestä Euroopan neuvostoon, Euroopan unionista puhumattakaan. Teemavuoteenkaan ei osallistuttu, ainakaan virallisesti.
Arkipäiväisemmät ympäristöt monumenttien rinnalle
Arkkitehtuuriperintövuoden tavoitteena oli ”kasvattaa tietoisuutta niistä korvaamattomista kulttuurisista, sosiaalisista ja taloudellisista arvoista, joita historialliset monumentit, rakennusryhmät ja kiinnostavat kohteet kaupungeissa ja maaseudulla edustivat”, kuten asia Arkkitehtuuriperinnön eurooppalaisessa ”peruskirjassa” ilmaistiin (European Charter of Architectural Heritage – 1975, vapaa käännös).
Uhkina arkkitehtuuriperinnön säilymiselle nähtiin mm. talouden paineet, kiinteistökeinottelu ja moottoriliikenteelle alisteinen kaupunkisuunnittelu. Ja silti asiaan uskottiin: ”Tämä perintö ei suinkaan ole luksusta, sillä se on taloudellinen voimavara, jonka avulla voidaan säästää yhteisöjen resursseja.”
Peruskirjan ansioihin kuului sekin, että monumenttien rinnalla mainittiin myös arkipäiväisemmät rakennukset ja ympäristöt.
Suojelu tiiviiksi osaksi ympäristön suunnittelua
Merkkivuonna korostettiin arkkitehtuuriperinnön tulevaisuuden riippuvan sen luontevasta lomittumisesta ihmisten elämään sekä sen alueidenkäytössä ja kaupunkikehityksessä saamasta painoarvosta.
Tärkeä tavoite olikin saada suojelu integroitua lainsäädäntöön,
hallintoon ja kaupunkien rakentamisesta vastaavien ammattikuntien
koulutukseen. Lisäksi painotettiin taloudellisten kannustimien luomista.
Ajankohtaiselta kalskahtavia ajatuksia, edelleen.
Purkuaallot siivittivät suojeluliikettä
Arkkitehtuurivuosi 1975 oli vastareaktio 1960- ja 1970-lukujen
purkuaalloille Euroopan kaupunkikeskustoissa. Myös Suomessa samaan
ajankohtaan osuivat monet suojelu- ja purkukiistat vastaliikkeineen,
puukaupunkien suojelun kehityksestä teollisuusperinnön arvon
ymmärtämiseen.
Tuolloin purkamisaallot tukivat halua säilyttää. Nyt, 50 vuotta
myöhemmin, on purkaminen jälleen huolestuttavassa kasvussa ja syystä
julkisen keskustelun kohteena.
Pekka Kärki, Maire Mattinen, Riitta Salastie ja Margaretha Ehrström (2015) ovat todenneet arkkitehtuuriperintövuoden teemojen ja kehityskulkujen olleen tuttuja Suomessakin, vaikkei vuoteen osallistuttukaan.
Suomalainen rakennussuojelu ajan hermolla
Nykyaikainen rakennussuojelu kehittyi vahvasti juuri 1970- ja 1980-luvuilla Suomessa. Sen merkittävänä lähtökohtana oli vuonna 1974 valmistunut Rakennussuojelukomitean mietintö, josta entiset osastonjohtajat Pekka Kärki ja Mikko Härö kirjoittavat Museoviraston sadanvuodensatoa.fi-sivustolla.
Rakennettua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon integroitua suojelua
korostaneen mietinnön sisältö osoittaa, että meillä oltiin aivan hyvin
eurooppalaisessa hengessä ja ajassa mukana. Myös mietinnön ajatus
rakennetun ympäristön rinnastamisesta kansallisvarallisuutena
luonnonvaroihin tuntuu näinä luonnon kolmoiskriisin aikoina varsin
raikkaalle.
Perinnön tulevaisuus?
Rakenteellisesti ja hallinnollisesti rakennussuojelu, kuten muukin hyvinvointi-Suomi, eli 1970-luvulla kasvun ja kehityksen aikaa. Muinaistieteellisestä toimikunnasta tuli Museovirasto vuonna 1972, ja se vahvistui vähitellen. Rakennussuojelukomitean mietintöä seurasi 1975 valtioneuvoston päätös, joka sisälsi periaatepäätöksen rakennussuojelun kehittämisestä. Tie kehitykselle oli avattu.
Kuten 50 vuotta sitten, on omakin aikamme jälleen maailmanpoliittisesti jännitteinen ja Suomi hakee asemia osana muuttuvaa maailmanjärjestystä. Talous, kaupunkien kehitys ja alueiden eriarvoistuminen haastavat rakennussuojelua edelleen. Purkaminen on kasvussa. Kestävyyden kysymyksiin haetaan ratkaisuja.
Millainen on ollut suojelun viisikymmenvuotinen kaari? Miksi purkamisaallot tuntuvat toistuvan? Miten rakennussuojelua koskeva keskustelu on kehittynyt? Entä itse suojelu, mitä kohti olemme menossa? Millainen on menneisyytemme tulevaisuus?
Ulla Salmela
osastonjohtaja
Museovirasto
Lue lisää
2025 Rakennettu perintömme - Suomen Kotiseutuliitto
A Future for Our Past. The 40th anniversary of European Architectural Heritage Year (1975–2015), Eine Zukunft für unsere Vergangenheit: zum 40. Jubiläum des Europäischen Denkmalschutzjahres (1975–2015) = A future for our past: the 40th anniversary of European Architectural Heritage Year (1975–2015) = Un avenir pour notre passé: 40e anniversaire de l'Année européenne du patrimoine architectural (1975–2015) - ICOMOS Open Archive: EPrints on Cultural Heritage
Auta keräämään tietoa vuonna 2025 merkityksellisenä pidetystä rakennusperinnöstä!
Osana rakennetun perinnön teemavuotta ympäristöministeriö järjestää kampanjan, jossa voi kertoa itselleen tärkeästä rakennusperinnöstä, joka ei ole virallisilla listoilla tai edes suojeltua.
Kohde voi olla mikä tahansa itselle tärkeä rakennus tai paikka, kuten oma asuinalue, lähipuisto, harrastuspaikka tai matkakohde. Ilmoita kohde mukaan: Rakennettu perintömme -kyselyssä ja valokuvaa se Wiki Loves Monuments -valokuvakilpailussa syyskuussa.