rc=

Perinteiden tärkeys korostuu poikkeusaikana

30.04.2020

Tänä vuonna vappuperinteisiin kuuluvat foliopallot tuottavat iloa etävappuun, ja niitä ihaillaan kotona. Haikalaa ulkoilutettiin perinteisessä vappusäässä vuonna 2015. Kuva: Sakari Kiuru, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0

Perinteiden tärkeys korostuu poikkeusaikana

Koronavirus kohtelee paitsi ihmisiä, myös perinteitä eri tavoin.

Poikkeusaikana luontoharrastus ja käsitöiden tekeminen tuntuvat kukoistavan. Sen sijaan monen esittävän taiteilijan ammatti ja toimeentulo ovat vaakalaudalla, samoin kuin tapahtumanjärjestäjien ja monien museoiden talous. Etätyöläisillä taas on ollut yhtäkkiä aikaa leipoa karjalanpiirakoita tai ottaa viimeinkin haltuun kaapin päällä jo pitkään pölyttynyt instrumentti. Verkossa meemintekijät ovat huvitelleet hullunkurisilla oivalluksilla kaiken kieltämisestä vessapaperitaiteeseen ja -urheiluun. Kaikki toiminta on samaan aikaan pysähtynyt ja toisaalta jatkuvassa liikkeessä.

Kriisin pitkittyessä monia arkisia asioita onkin alettu tarkastella uudesta näkökulmasta. Kriisi on osoittanut sen, miten tärkeitä perinteet ihmisille ovat, ja miten muuntautumiskykyisiä ne tarvittaessa voivat olla. Hyvä osoitus tästä on virpomisperinne, joka sai nopeasti erilaisia etämuotoja jo aivan poikkeusajan alussa. Moni varmasti muistaakin omasta lapsuudestaan, miten virpomavitsoja ja trulliasuja valmisteltiin samalla, kun palmusunnuntaita ja virpomaan pääsyä kuumeisesti odotettiin. Tänä palmusunnuntaina lenkillä saattoi tulla vastaan talojen pihateiden viereen virpomavitsoja varten asetettuja ämpäreitä sekä valtavia kulhoja, joista innokas virpoja saattoi ottaa palkakseen suklaamunia.

Vappupallon valitseminen oli lapsena mieleenpainuva kokemus, vaikka valinnanvaraa oli vain värissä. Volker von Bonin, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0.

Vappuriemua videoyhteydellä

Perinteet eivät kuitenkaan ole tärkeitä vain lapsille. Ihmiset eivät normaalioloissa kokoonnu piknikille sattumalta juuri vappuna, vaan se on heille tärkeä osa ja vuodesta toiseen toistuva tapa viettää kevään ja työn juhlaa.

Kokoontuminen tiettyihin paikkoihin istumaan ja nauttimaan keväästä läheisten ihmisten kanssa hyvän ruuan ja juoman merkeissä vappuna onkin nimenomaan perinne. Tänä vuonna kokoontuminen ei kuitenkaan ole mahdollista ihmisten hengen ja terveyden suojelemisen vuoksi, vaan perinteelle olennainen osa on korvattava etäyhteyksin tapahtuvalla toiminnalla tai jätettävä ensi vuoteen.

Sisäministeriö ja poliisi ovat lanseeranneet Virtuaalivappu-kampanjan, jonka samannimisille sivuille kerätään vaihtoehtoisia tapoja viettää vappua. Facebookissa on perustettu yhteisöllisiä parveke- ja etävapputapahtumia, joihin toisilleen entuudestaan tuntemattomatkin ihmiset voivat kokoontua nauttimaan vappuriemusta yhdessä turvallisesti kotoaan käsin.

Tänä vappuna kaikenlainen parveilu on ehdottomasti kielletty. Jo haurastunut Manta saa viettää vappunsa rauhassa, kun se lakitetaan virtuaalisesti. Kuva: Teuvo Kanerva, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. CC BY 4.0

Teekkarit ovat siirtäneet monia perinteisiä vappurituaalejaan myöhemmäksi syksyyn, sillä niiden suorittaminen etänä on joko mahdotonta tai ei tunnu olennaisella tavalla samalta. Koko vappua ei ole kuitenkaan peruttu: Mantan virtuaalilakitusta voi seurata verkkostriiminä ja lasin kuplivaa nostaa ystävien kanssa videoyhteyden välityksellä.

Myös uudet vapunvieton tavat osoittavat sen, miten mukautuvaisia ja merkityksellisiä perinteet ovat ihmisille. Ne kiinnittävät ihmisen osaksi yhteisöä ja ympäröivää yhteiskuntaa. Niistä voi saada voimaa ja merkitystä, jonka avulla selviytyä vaikeiden aikojen yli hankalassa arjessa. Perinne voi tarjota ihmiselle jonkin suuremman kontekstin, johon hänen on mahdollista kokea kuuluvansa. Perinteiden avulla voi kokea osallisuutta sellaisessa yhteisössä, johon haluaa identifioitua.

Elävä perintö on meiksi tulemista

Meiltä kuitenkin perutaan toivottavasti vain yksi perinteisesti vietetty vappu. Samaan aikaan on hyvä muistaa se, että yhä tänäkin päivänä maailmassa on paljon ihmisiä, joille meidän poikkeustilamme on normaalitila. On yhä paljon kokonaisia kansoja tai vähemmistöryhmiä, jotka eivät virallisen auktoriteetin päätöksellä saa harjoittaa omia perinteitään tänä keväänä, ensi syksynä tai ensi vuonnakaan. Siksi on tärkeää, että on kansainvälisiä sopimuksia, joilla perinteiden harjoittamista ja suojelua turvataan. Tällainen on esimerkiksi Unescon sopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta, jota Museovirasto Suomessa koordinoi.

Vaikka monia perinteisiä juhlia voidaankin viettää Suomessa etänä, ainakaan kaikkien perinteiden etäharjoittaminen ei välttämättä jatku laajamittaisena enää silloin, kun ihmiset voivat taas kokoontua yhteen. Kuluva kevät osoittanut, että ihmisillä on edelleen tarve tavata toisiaan ja tulla kohdatuksi fyysisessä maailmassa.

Monien perinteiden harjoittaminen vaatii myös koskettamista ja yhdessä tekemistä. Vastavuoroisen välittämisen kokemus ja osallisuuden tunteminen ovat elävän perinnön keskeisimpiä ulottuvuuksia ja merkityksiä, eikä niitä ole helppoa välittää pelkän äänen tai kuvan avulla. Toisen ihmisen hyväksyminen, meiksi tuleminen ja syvän tarkoituksen sekä yhteisen identiteetin löytäminen ovat juuri nyt arvoja, jotka kannattelevat yhteiskuntaa. Ne ovat myös elävän perinnön ydintä, etänä tai kasvotusten.

Hanna Puro

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Museoviraston kansainvälisellä osastolla ja opiskelee perinteentutkimusta Itä-Suomen yliopistossa.

Keskustelu

perinteet ovat tärkeitä !

Liisa 23.6.2020 17:50