Mondiacult 2022 – kulttuuripoliittisia vaikutelmia ja vaikuttamista
28.–30. syyskuuta pidetyn Mondiacult 2022 -konferenssin avainsanat ovat kulttuuripolitiikka ja kestävä kehitys. Unesco-vetoinen tapahtuma kutsuttiin kokoon Meksikoon, joka maan hallituksen tuella tarjosi vaikuttavat puitteet noin 2600 ihmisen tapaamiselle Ciudad de Méxicon vihreässä sydämessä, Chapultepecissa. Museoviraston Elisa Kraatari osallistui konferenssiin Livind-hankkeen tiimoilta.
Kolmipäiväinen tapahtuma oli huolella valmisteltu. Se tarkoitti paitsi sujuvaa logistiikkaa tapahtuma-areenoilla, myös soljuvaa ohjelmaa, jota höystivät alussa, lopussa ja keskellä näyttävät seremoniat ja juhlanäytökset. Etukäteisvalmisteluna tapahtumaa ennen kaikkea edelsivät lähemmäs vuoden kestäneet, Unescon johdolla toteutetut neuvottelut, joiden tuloksena konferenssin päätöspäivänä hyväksyttiin menestyksekkäästi uusi julistus kulttuurista globaalina yhteishyvänä.
Viralliselta luonteeltaan Mondiacult 2022 oli ministeritasoinen, hallitustenvälinen konferenssi, ja sen keskeinen tarkoitus olikin tuoda yhteen ja tehdä 135 kulttuuriministeriedustuksen äänellä kuuluvaksi kulttuuripolitiikan globaali merkitys.
Hieman eri näkökulmasta katsoen tapahtuman saattoi nähdä myös suurena kulttuuripolitiikan festivaalina, jossa lukuisat ministerit erityisissä temaattisissa puheenvuoro-osuuksissa saivat kukin neljän minuutin ajan jakaa näkemyksensä kulttuuripolitiikan ja kestävän kehityksen tärkeydestä hieman vaihtelevilla sanavalinnoilla. Suomen puheenvuoron piti valtiosihteeri Tuomo Puumala, ja lisäksi tapahtumassa kuultiin kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan EU-komissaari Jutta Urpilaisen videotervehdys.
Kulttuurin painoarvoa korostetaan – jälleen kerran
Alkuperäisen, vuoden 1982 Mondiacult-konferenssin ansioksi on luettu paljon. Sinne paikannetaan kulttuurin käsitteen laaja määrittely, joka sitten ikään kuin pohjusti kulttuuridiversiteetin (Our Creative Diversity -raportti, 1995) ja edelliset kulttuuripolitiikan valtavirtaistamisen pyrkimykset (Mondiacult 1998). Nytkään tavoitteena ei ole vähempää kuin kulttuuripolitiikan kansainvälinen uudistaminen ja jälleen kerran sen roolin vahvistaminen pyrkimyksissä kohti kestävää kehitystä.
Mondiacult 2022 -konferenssin julkilausumassa ensi alkuun vahvistetaan kulttuurin laajaa määritelmää ja heti sen perään kiitellään tuon laajasti määritellyn ”henkisten, materiaalisten, älyllisten ja emotionaalisten piirteiden kokonaisuuksien” kirjon kykyä vahvistaa resilienssiä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sopua, ympäristönsuojelua, kestävää kasvua ynnä muuta.
Nyt julkilausumalla ajetaan kulttuurin rakenteellista ankkurointia yhteiskuntapolitiikkaan strategioissa ja toimintakehyksissä. Lisäksi eri maiden kulttuuripolitiikoita tulisi vahvistaa ja sopeuttaa aikamme haasteisiin, ennen kaikkea Unescon sopimusten ja suositusten tehokkaan toimeenpanon avulla.
Julkilausuma painottaa kulttuurin ja koulutuksen välistä yhteyttä. Lisäksi siinä korostuu kulttuuriperinnön suojelun merkitys kriisioloissa, oli niiden aiheuttaja sitten sään ääri-ilmiöt tai aseelliset konfliktit. Aineettoman kulttuuriperinnön osalta julkilausuma nimeää perinteisten ja alkuperäiskulttuurien tietojen ja taitojen roolin ilmastotoimissa. Samalla dokumentti syystä peräänkuuluttaa kulttuurisektorille vahvempaa rahoitusta ja kasvavaa osuutta kansallisissa budjeteissa.
Suuret laivat kääntyvät hitaasti, kulttuuripolitiikka vielä hitaammin
Tapahtuman osuuksien välillä vaihdettiin osallistujien kesken näkemyksiä kokouksen valmistelusta, toteutuksesta ja tavoitteista, joita etenkin eurooppalaisten kesken peilattiin kriittisesti myös maanosassamme vallitsevaan sotatilaan ja sen seurauksiin. On ilmeistä, että kansainvälisen kulttuuripolitiikan ja arkipäivän maailmanpolitiikan rytmit eivät useinkaan käy yksiin.
Mondiacultin lavasteissa kansainvälinen kulttuuripolitiikan työstäminen muistutti hetkittäin J.R.R. Tolkienin hidasliikkeisten enttien kokoustamista. Konferenssin esittelyvideossa ja aikajana-esityksessä muistutetaan ahkerasti siitä, että ensimmäinen Mondiacult-tapaaminen pidettiin samaisessa kaupungissa vuonna 1982 eli neljäkymmentä vuotta sitten ja että täällä oltiin taas. Olihan välissä yksi tapaaminen Tukholmassa vuonna 1998. Ja toki paljon on tapahtunutkin.
Esimerkiksi vuosina 1988–1997 vietettiin YK:n kulttuurin ja kehityksen vuosikymmentä (UN World Decade for Cultural Development), jonka yhtenä tavoitteena oli vahvistaa tietämystä ja ymmärrystä kulttuurin roolista kehityksessä. Kuitenkin edelleen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteissa kulttuuri loistaa poissaolollaan, ja tämän ”puuttuvan pilarin” ongelman korjaamista peräänkuulutettiin myös Mondiacultin oheistapahtumissa.
Ehkä jonkinlaisena heräämisenä kestävän kehityksen ja ilmastotavoitteiden kannalta kiristyvään tilanteeseen julkilausumassa nyt pyydetäänkin Unescoa jatkossa ja vuodesta 2025 alkaen kutsumaan kokoon kansainvälinen kulttuuripolitiikan foorumi (World Forum on Cultural Policies) aina neljän vuoden välein. Se olisi merkittävä rytminvaihdos tähän asti vallinneeseen 20 vuoden sykliin.
Elisa Kraatari
Projektikoordinaattori, LIVIND-hanke