Miten arvottaa arkeologisia kohteita?

Arkeologisia kohteita valikoimassa on 1392, joista muodostuu yhteensä 1011 VARK-aluetta. Inventoinnissa määritetyt VARK-kohteet edustavat 2,3:a prosenttia kaikista muinaisjäännösrekisteriin tallennetuista arkeologisista kohteista.

Inventointi liittyy valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Vastaavat inventoinnit on jo aiemmin toteutettu valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY) sekä valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista (VAMA 2021). Museovirasto on toteuttanut inventoinnin yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden ja Metsähallituksen kanssa vuosina 2018–2022.

Kaikki muinaisjäännökset ovat lain rauhoittamia – kaikilla on oma merkityksensä

Arkeologisia kohteita suojellaan Suomessa muinaismuistolailla sekä maankäyttö- ja rakennuslailla, joita molempia uudistetaan parhaillaan. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden perusteella VARK-inventointi on tehty, liittyvät maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä maankäytön ohjaukseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että inventoinnin tulokset otetaan huomioon, kun laaditaan kaavoja ja muita maankäytön suunnitelmia. Inventointi muodostaa näin tietopohjaa kulttuuriympäristön arvojen huomioimiseen alueidenkäytössä.

Jos kohteen valintaperusteluissa todetaan, että sen ympäristössä on hyvin säilyneenä sellaisia elementtejä, jotka ovat olleet olemassa jo kohteen käyttöaikana, on tämä otettava suunnittelussa huomioon. Tällöin alueelle ei tule osoittaa sellaisia toimintoja, jotka heikentäisivät näiden elementtien säilymistä.

Arkeologisia kohteita ei ole Suomessa aiemmin juurikaan arvotettu. Muinaisjäännökset ovat heti löytyessään automaattisesti muinaismuistolain rauhoittamia, mitään erillistä suojelupäätöstä ei tarvita. Muinaismuistolain näkökulmasta ne ovat kaikki samanarvoisia, riippumatta niiden käyttöajasta, laajuudesta tai käyttötarkoituksesta.

Arvottamista ei ole aiemmin katsottu tarpeelliseksi myöskään arkeologisen tutkimuksen näkökulmasta. Vaatimattomalta vaikuttava hiekkakuopan laidalla sijaitseva osittain rikkoutunut kivikautinen asuinpaikka saattaa olla tutkimuskohteena selvästi antoisampi kuin komealla näköalapaikalla sijaitseva suurikokoinen pronssikautinen hautaraunio. Kumpikin kertoo omasta aikakaudestaan ja siitä muinaisesta yhteisöstä, joka on ne jättänyt jälkeensä. Tutkimuksen tavoitteista ja kysymyksenasetteluista määräytyy se, kumpi kohde on tutkijalle merkittävämpi. Vasta tulevaisuus osoittaa, kumman tutkimustulokset vaikuttivat enemmän muinaisuuden tulkintaan ja tutkimushistoriaan.

Arkeologinen kulttuuriperintö on osa ihmiskunnan muistia

Vaikka muinaisjäännösten rauhoitus on automaattista, ei se kuitenkaan saa olla itseisarvo. Arkeologisten kohteiden merkitys ei muodostu pelkästään siitä, että muinaisjäännökset ovat vanhoja yhteisöjen kollektiivisesta muistista jo unohtuneita rakenteita ja maaperässä erottuvia ns. kulttuurikerroksia.

Arkeologisten kohteiden merkitys osana ihmiskunnan muistia on maailmanlaajuisesti tunnistettu. Lausannen julistuksessa vuodelta 1990 todetaan, että ihmiskunnan alkuperän ja kehityksen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta yhteisöt voisivat tunnistaa ja arvostaa kulttuurista ja sosiaalista taustaansa.

Menneisyyttä tutkitaan useimmiten kirjoitettujen lähteiden perusteella. Arkeologisten kohteiden tutkimus syventää perspektiiviä aikaan ennen kirjoitustaitoa. Arkeologiset kohteet ovat tärkeitä myös nuorempien aikojen tutkimuksessa, koska niistä saadaan tietoa sellaisista elämän osa-alueista, joista kirjoitetut lähteet eivät aina kerro, kuten ihmisten arjesta ja juhlasta, heidän harjoittamistaan elinkeinoista ja niiden kehittymisestä tai yhteisöjen välisestä kaupankäynnistä.

Arkeologisista kohteista saadaan myös tietoa siitä, miten eri alueille on kautta aikain tullut uutta väestöä eri ilmansuunnista muokaten kulttuuria sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. On tärkeää tietää, mistä tulemme ja miten meistä on tullut sellaisia kuin me olemme. Näin voimme luoda pohjan sille, millaiseksi haluamme ympäröivää maailmamme nyt ja tulevaisuudessa kehittää.

VARK-kohteet maakäytön suunnittelun työkaluna

Arkeologisten kohteiden arvottamisen ajankohtaisuutta lisää se, että niitä löydetään jatkuvasti lisää mm. uusien tehokkaiden mallintamismenetelmien avulla.

Rauhoitettujen kohteiden määrä kasvaa, ja samalla osassa Suomea aktiivinen maankäyttö pakottaa suojeluviranomaiset yhä uudestaan pohtimaan sitä, mitkä kohteet säilytetään kajoamattomina ja mistä mahdollisesti voidaan – riittävien tutkimusten jälkeen – luopua. Ja mikäli päätös kajoamisesta tehdään, myös sitä, miten laajasti ja millä metodeilla arkeologisia kohteita tulee tutkia.

VARK-valikoima kohentaa tiedon saatavuutta ja tuo näin maankäytön suunnitteluun ennakoitavuutta. Tavoitteena on säilyttää valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet mahdollisimman autenttisina.

Merkitys koostuu useasta kriteeristä

Valtakunnallisesti merkittäviksi arkeologisiksi kohteiksi on arvioinnissa valikoitunut sellaisia alueita, jotka kertovat jotain olennaista maamme muinaisuudesta ja kulttuurin kehityksestä. Kohdevalikoimassa on pyritty monipuolisuuteen. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että joukossa on kohteita, joita voidaan rakenteellisesti pitää vaatimattomina mutta jotka ovat lajityyppinsä harvinaisia edustajia.

Kohteiden valinnassa on painotettu kulttuurihistoriallista ja tutkimuksellista arvoa. Sen lisäksi on tarkasteltu, edustaako kohde hyvin harvinaista tai tavallista kohdetyyppiä, miten monimuotoinen kohde on ajallisesti tai rakenteellisesti sekä onko se hyvin puhdaspiirteinen yhden aikakauden ja kohdetyypin edustaja. Samoin on tarkasteltu sitä, miten hyvin kohteen ympäristö edelleen mahdollistaa sen ymmärtämisen, miksi juuri siellä aikoinaan on eletty ja toimittu.

Myös kohteen säilyneisyys on vaikuttanut siihen, miten merkittävänä sitä arvioinnissa on pidetty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki VARK-kohteet olisivat erittäin hyvin säilyneitä. Valikoimaan on liitetty myös heikosti säilyneitä kohteita silloin, kun ne ovat olennainen osa laajemman kohdekokonaisuuden ymmärrettävyyttä.

Tieto lisääntyy – arvot muuttuvat

Kohteiden arvottaminen on aina aikaansa sidottua. Nyt arvioitavaksi asetettu VARK-kokoelma kertoo muinaisuudesta, mutta yhtä lailla niistä arvoista, joita tällä hetkellä arkeologisen kulttuuriperinnön suojelussa pidetään merkittävinä.

Eri aikakausina arvotetaan ja arvostetaan eri asioita. Yhteisöt muuttuvat ja samoin tapahtuu niille arvoille, joita pidetään merkittävinä. Myös arkeologisten kohteiden arvottaminen muuttuu ja kehittyy ajassa. Samanaikaisesti arkeologisten kohteiden määrä kasvaa ja opitaan tunnistamaan uusia kohdetyyppejä, ja lisäksi aiemmin tunnetuille annetaan uusia tulkintoja tutkimuksen kehittyessä.

Myös valtakunnallisesti merkittävien kohteiden valikoiman tulee määräajoin uusiutua, se ei ole staattinen. Nyt tehdyt arvotukset ovat ammattilaisarkeologien tekemiä – todennäköisesti tulevissa valikoimissa myös kansalaisnäkökulma tulee vaikuttamaan siihen, millaisiksi ne muodostuvat.

Teija Tiitinen

Kirjoittaja on VARK-hankkeen projektipäällikkö.

VARK-inventoinnin kuulemisaika on käynnissä 14.4.2023 asti. Kuulemisen aikana kuka tahansa voi kertoa näkemyksensä inventoinnista ja valituista kohteista. Kuulemisen jälkeen arvioidaan palautteiden vaikutus inventoinnin tuloksiin ja laaditaan lopullinen esitys valtioneuvostolle.

Lisää VARK-hankkeesta Musoeviraston sivuilla www.museovirasto.fi/vark