Mitä ei voi valokuvata, sitä on piirrettävä – lehtikuvituksen säilymisen merkityksestä
Kun lehtijuttuun tarvitaan kuva ja valokuva osoittautuu riittämättömäksi, apuun kutsutaan kuvittaja. Lehtikuvitus on kulttuurisesta ja journalistisesta merkityksestään huolimatta jäänyt Suomessa pitkälti museo- ja arkistokokoelmien ulkopuolelle. Vuonna 2025 Museovirasto on yhteistyökumppanina hankkeessa, jossa luodaan edellytykset lehtikuvitusten säilymiseen tuleville sukupolville.
Lehtikuvituksella tai journalistisella kuvituksella tarkoitetaan kuvittajan sanomalehteen, aikakauslehteen ja muuhun mediaan tekemää kuvitusta. Lehtikuvitus on huomattavasti journalistista valokuvaa vanhempi kuvallisen viestinnän väline. Kuvituksia nähtiin kotimaisessa lehdistössä jo 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Valokuva ja kuvitus ovat molemmat säilyneet näihin päiviin asti kuvajournalismin muotoina. Nykyään toimitukset tilaavat kuvituksia erityisesti niihin artikkeleihin, joita on vaikeaa tai mahdotonta kuvittaa valokuvalla. Siksi kuvituksia näkee esimerkiksi rankkoja ja arkaluontoisia aiheita, kuten lähisuhdeväkivaltaa, riippuvuuksia ja sairauksia käsittelevien artikkelien yhteydessä.
Kuvituksen vahvuuksiin kuuluu lisäksi sen kyky kiteyttää abstrakteja ja laajoja kokonaisuuksia vetoavaan ja ymmärrettävään visuaaliseen muotoon. Vaikkapa ilmastonmuutosta, psykologiaa ja talouselämää käsittelevät tekstit varustetaan usein kuvituksin. Toisaalta huumori on lehtikuvituksen vahva juonne: poliitikon karikatyyri tai päivänpolttavaan aiheiseen tarttuva pilakuva voi tiivistää ajan hengen poikkeuksellisella tarkkuudella.
Katoaako lehtikuvitus?
Tällä hetkellä useimmat lehtikuvitukset ovat museo- ja arkistokokoelmien ulkopuolella kuvittajien ja heidän perikuntiensa hallussa. Lehtikuvitukset ovat museoiden ja arkistojen näkökulmasta eräänlaisia väliinputoajia: fyysisiltä ominaisuuksiltaan ne rinnastuvat kuvataiteeseen ja funktioltaan journalistiseen valokuvaan. Siksi niiden vastaanottamiseen ei välttämättä löydy sopivaa tahoa.
Joulukuussa 2024 alkanut lehtikuvitusarkisto-hanke pyrkii löytämään ongelmaan ratkaisun. Hankkeen takana ovat Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES, Grafia ry ja Kuvittajat ry. Kuvittajia edustavien järjestöjen parissa on pitkään kannettu huolta lehtikuvitusten säilymisestä. Yhteistyökumppanina hankkeessa toimii Museoviraston Journalistinen kuva-arkisto JOKA, jonka toivotaan tulevaisuudessa keräävän kokoelmiinsa lehtikuvitusta journalistisen valokuvan ohella.
Kertova kuva
Usein toistellun kliseen mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kerronnallisuus on poikkeuksellisen läsnä lehtikuvituksessa: se on määritelty toisinaan nimenomaan ”kertovaksi kuvaksi”. Kun oivaltaa, että lehtikuvitus saattaa olla ainoa kuva yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä, kuvituksen kulttuurihistoriallinen merkitys alkaa valjeta.
Jotta historia tallentuisi monipuolisesti, kattavasti ja edustavasti, lehtikuvitusta pitäisi saada enenevissä määrin museoiden ja arkistojen kokoelmiin. Toivon, että tähän tärkeään työhön löytyy resursseja myös määräaikaisen lehtikuvitusarkisto-hankkeen jälkeen.
Sandra Lindblom
Kirjoittaja on taidehistorian väitöskirjatutkija, joka työskentelee lehtikuvitusarkisto-hankkeessa suunnittelijana. Hänen väitöskirjansa käsittelee lehtikuvituksenkin parissa työskennellyttä taiteilija Ernst Mether-Borgströmiä (1917–1996).
Lisätietoja ja lähteitä
Lehtikuvitusarkisto-hankkeen verkkosivut
Tietäväinen, Ville & Hänninen, Ville 2018. Kertova kuva – journalistisen kuvituksen mahdollisuuksia ja keinoja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Oletko lehtikuvituksen tekijä?
Vastaa Museoviraston
kyselyyn, jonka avulla kerätään tietoa lehtikuvituksesta Suomessa.
Tietoja käytetään apuna lehtikuvitusarkisto-hankkeen tulevien vaiheiden
suunnittelussa.