Kulttuuriympäristötyö nyt – kestävyysmurroksessa tieto on valttia
Museoviraston lakisääteinen tehtävä ja vastuu keskeisenä valtakunnallisena kulttuuriperintöalan toimijana ja kehittäjänä on painava ja velvoittava. Työtämme emme tee yksin vaan tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä laajan ja moninaisen toimijakentän kanssa. Arvopohjamme rakentuu avoimen, toimivan ja demokraattisen yhteiskunnan, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja kestävyyden teemoille. Tämä kirjoitus aloittaa blogisarjat rakennussuojelusta ja arkeologiasta.
Elämme suurten murrosten keskellä, ja kulttuuriperinnöllä on entistäkin tärkeämpi rooli ja arvo voimavarana ihmisten elämässä. Ajan ja jatkuvuuden näkyminen ympäristössä on merkityksellistä ja tarjoaa mahdollisuuksia kiinnittyä paikkaan ja historiaan. Murrosaika näkyy Museoviraston työssä myös niin, että punnitsemme entistä enemmän erityisesti oikeuksia kulttuuriperintöön ja -perintöihin sekä nostamme näkyväksi luonnon ja kulttuurin tiivistä, elintärkeää yhteyttä.
Toimintamme perustuu asiantuntemukseen ja tutkittuun, koeteltuun tietoon. Käytämme siis asiantuntijavaltaa, joka on tietoon pohjautuvien valintojen valtaa, mutta pyrimme myös vaikuttamaan rakenteisiin ja luomaan vastuullista toimintaa. Strategiaamme kirjattu kulttuuriperintö hyvän yhteiskunnan voimavarana ohjaa kaikkea Museoviraston toimintaa. Haluamme korostaa kulttuuriperinnön merkitystä ja itseisarvoa, mutta myös sen vaalimisen hyötyjä kestävälle yhteiskunnan ja ihmisten hyvälle elämälle.
Kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön kysymyksissä keskiössä on kestävyys. Se näkyy niin lainsäädännön uudistumisessa kuin kulttuuriympäristöjen suojeluun ja hoitoon liittyvän kestävyystiedon lisääntyneessä tarpeessa. Hiilijalanjäljen vähentäminen näyttäisi yhtäkkiä tuovan kulttuuriympäristötyössä jo vuosikymmenten ajan ajettuja säilyttämisen ja korjaamisen tavoitteita valtavirtaan, aiempaa paremmin ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi argumenteiksi. Jää nähtäväksi, saako rakennussuojelu tästä aidosti myötätuulta alleen.
Alueelliset vastuumuseot ovat lähempänä kohteita
Tutkimuksen ja avoimen, saavutettavan tiedon merkitys ja arvo kasvaa, kun yhteiskunta joutuu vastaamaan nopeasti muuttuvan, ekologisen kriisin keskellä elävän maailmaan monimutkaisiin haasteisiin. Tällä saralla museoilla ja muilla kulttuuriperintöorganisaatioilla on sama suunta ja työtä tehdään yhdessä, osallisuutta ja rakentavaa vuorovaikutusta vaalien. Kulttuuriympäristötyössä tärkeä yhteistyökumppanimme on alueellisten vastuumuseoiden verkosto.
Vuonna 2020 voimaan tuli museolaki, ja alueelliset vastuumuseot aloittivat työnsä aiempaan maakuntamuseomalliin verrattuna resursseiltaan hieman vahvempina ja tehtäviltään selkeämpinä. Osaaminen on nyt paremmin siellä, missä kohteetkin tunnetaan ja ihmiset ovat lähellä.
Lain myötä Museoviraston rooli kulttuuriympäristöalan valtakunnallisena kehittäjänä on muutoksessa ja fokus siirtyy aiempaakin enemmän alueellisten vastuumuseoiden tukemiseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen. Tiedon tuottaminen, hyvien toimintamallien jakaminen ja alan keskustelun ylläpitäminen tuntuvat virastolle luontevilta ja myös kaivatuilta tehtäviltä.
Lait ja strategiat ohjaavat työtä
Ajankohtaiset merkittävät lakiuudistukset ja valtion uudistuvat strategiat vaikuttavat kulttuuriympäristötyöhön. Kaavoitus- ja rakentamislaki näyttää tuoreen tiedon mukaan nyt etenevän vain osissa. Yksi kulttuuriympäristön suojelun haasteista, jonka omassa lausunnossamme nostimme esiin, on puuttuva kulttuuriympäristön tilan seuranta. Sille tulisi kehittää oma järjestelmänsä ja vastuutahonsa, aivan kuten luonnonympäristölläkin jo on.
Vastikään hyväksytty valtion kiinteistöstrategia linjaa valtion kulttuurihistoriallisesti merkittävän kiinteistöomaisuuden kohtaloa ja tulee vaatimaan vielä konkreettista jatkotyötä yhteistyössä valtion kiinteistönhaltijavirastojen (Senaatti-kiinteistöt, Metsähallitus, Väylävirasto) kanssa.
Hallitusohjelmassa oleva muinaismuistolain uudistus etenee, ja tavoitteena on saada asia poliittiseen päätökseensä vielä tällä hallituskaudella. Uudistuva laki päivittää arkeologisen perinnön suojelun nykyaikaan, josta se on jäljessä jo vuosikymmeniä. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin hyvän hallinnon edellyttämiä voimavaroja ja uusia menettelytapoja, niin asiantuntijoita kuin erityisesti digitaalisia prosesseja ja osaamista.
Hallitusohjelmaan sisältyvä kulttuuriperintöstrategia on loppusuoralla ja viimeistään syksyllä lausuntokierroksella. Strategian toimeenpano-ohjelmaan soisi nousevan myös digitalisaation haasteet: edessä on kulttuuriympäristöön ja arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvän tiedon hallinnan huomattavaa ja vaativaa kehittämistä. Huomiota vaativat ainakin muinaisjäännösrekisteri, rakennetun kulttuuriympäristön kohteet, tutkimusaineistojen hallinta sekä järjestelmien yhteentoimivuus muiden, mm. ympäristöhallinnon rakentamisen tietojärjestelmien kanssa.
Uusi blogisarja avaa keskustelua
Tällä kirjoituksella avaamme blogisarjan, jossa vuorottelevat rakennussuojeluun ja arkeologiaan perehtyneet tutkijat. Kirjoituksilla toteutamme monipuolista tehtäväämme ja rooliamme yhteiskunnallisena keskustelijana. Kirjoituksissa tuodaan esiin ajankohtaisia teemoja rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologian alueilta.
Blogisarjan teksteissä näkyvät kulttuuriympäristötyön monipuolisuus ja laaja-alaisuus sekä asiantuntijoidemme työpöydillä olevat kiehtovat kysymykset ja aiheet, kuten vaikkapa koneoppiminen, vedenalainen tai metsien perintö, modernismin suojelun vaikeus, tiivistyvät kaupungit tai rakennussuojelun elinkaariajattelu ja kiertotaloushaasteet.
Toivomme vilkasta ja eteenpäin kuljettavaa keskustelua!
Tiina Merisalo
pääjohtaja, Museovirasto