Ajankohtaista arkeologiasta: Kiviä kalliolla – louhoksen kappelin muunneltu totuus
Vanhoista kartoista ja piirroksista on paljon iloa ja hyötyä arkeologeille. Usein saa ihastella, kuinka tarkkaa ja hienoa jälkeä menneen maailman virkamiehet ovat tuottaneet. Toisaalta monesti on myös täytynyt todeta, ettei maastossa vastaan tuleva todellisuus aina oikein vastaa vanhaa kuvaa.
On syytä pitää mielessä, ettei karttoja ja piirroksia ole tuotettu meidän päiviemme arkeologien tarpeisiin. Niiden tekijöillä on aina ollut omat päämääränsä. Ennen muinoin tehdyistä töistä on voitu myös tieten tahtoen antaa todellista parempi kuva. Kaukana asuneet vallanpitäjät ovat tuskin viitsineet lähteä paikan päälle tarkistamaan lopputulosta.
Idyllinen kappeli vai pelkkä hökkeli?
Virolahden Pyterlahden louhosalue on nykyään valtakunnallisesti merkittävä arkeologinen kohde ja varsin hieno matkailukohde opastauluineen ja polkuineen. Pyterlahti on erityisen tunnettu siitä, että sieltä louhittiin vuosina 1830–32 Aleksanterin pylväs. Pietarin Palatsiaukiolla Venäjällä seisova Aleksanterin pylväs on Aleksanteri I:n Napoleonista saaman voiton muistomerkki.
Pylvään louhinnasta on säilynyt useita ranskalaisen arkkitehdin Auguste de Montferrand'n tekemiä karttoja ja kaiverruspiirroksia, joissa on kuvattu louhoksen ympäristöä laajemminkin. Mukana on mm. idyllinen kuva kuusikulmaisesta puukappelista, jonka vierellä on kellotapuli ja hautausmaa.
Paikan päällä avautuu kuitenkin varsin toisenlainen näkymä. Avokalliolla on huteran oloinen suorakulmainen kiviperustus. Jos ei tietäisi, että kyseessä on kappeli, voisi luulla, että paikalla olisi ollut puuvaja. Hautausmaankin on täytynyt sijaita jossain muualla kuin paljaalla kalliolla.
Kappelin piirroksen ja maastossa olevien jäännösten väliseen ristiriitaan on kiinnitetty huomiota jo Pyterlahtea koskevassa vanhemmassa tutkimuksessa. Lopullisen piirroksen pohjana olleen luonnoksen on arveltu olleen varsin luonnosmainen ja epäselvä. Toinen vaihtoehto on se, ettei oman arvonsa tuntevalle ja Aleksanterin voittoa juhlivalle Pietarin hoville ole haluttu näyttää kuvaa Aleksanterin pylvään louhinta-alueella kappelina toimineesta puuhökkelistä.
Bastionin ”perustukset”
Myös Ruotsin vallan ajalta on helppo löytää esimerkkejä muunnellusta todellisuudesta. Loviisan maalinnoituksen Bastion Rosenista on säilynyt 1700-luvun puolivälistä hieno piirros, jossa näkyy muurien alla vahvoina perustuksina olleet hirsiarkut ja paalutukset.
Kun bastionin muurien alapuolta tutkittiin 2000-luvun alussa, kävi ilmi, että muurit seisoivat lähestulkoon pelkällä savimaalla. Samalla selvisi, miksi muurien vajoaminen ja sortuminen on ollut ongelmana bastionin rakennusajalta lähtien.
V.-P. Suhonen
Museovirasto