Ennen avustuksen hakemista selvitettävät asiat

Varmista hakukelpoisuutesi

Avustusta voidaan myöntää kohteiden omistajille, yksityishenkilöille ja yhteisöille, ei kuitenkaan valtiolle.

Hakijalla tulee olla hakemuksen liitteenä valtakirja tai muu valtuutus edustaessaan (muita) omistajia. Sähköisessä asioinnissa (Henkilökirjautuminen-toiminnolla) valtakirjalla ei voi pelkästään jättää hakemusta, vaan valtuutetun tulee toimia täysivaltaisena hakijana ja avustuksen vastaanottajana (= asiakas). Mikäli valtuutus on annettu suomi.fi-palvelussa ja valtuutettu käyttää Henkilön puolesta asiointi -toimintoa, erillistä valtakirjaa ei tarvita.

Yhteisön hakemus on allekirjoitettava yhteisön sääntöjen edellyttämällä tavalla.

Selvitä kohteen avustuskelpoisuus

Maailmanperintökohteiden hoitoon tarkoitettua avustusta voivat hakea Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry:n sivuilla luetellut kohteet. Avustusten myöntämisessä otetaan huomioon ne kriteerit, joilla kohde on maailmanperintöluetteloon merkitty.

• Vanha Rauma (luetteloon vuonna 1991) on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Sen autenttisuus perustuu hyvin säilyneeseen historialliseen rakennuskantaan, keskiajalta peräisin olevaan katuverkostoon ja elävään yhdyskuntaan.
• Suomenlinna liitettiin Unescon luetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä kolmen valtion – Ruotsin, Venäjän ja Suomen – puolustuksessa.
• Petäjäveden vanha kirkko (1994) edustaa pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin pitkää perinnettä luterilaisen kirkon äärialueilla ikivanhalla hirsisalvostekniikalla sovelletusta keskieurooppalaisesta arkkitehtuurista.
• Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, ympäröivä työväen asuinalue ja Verlankoski voimalaitoksineen (1996) on lähes alkuperäisenä säilynyt merkittävän autenttinen ja eheä tehdasmuseokokonaisuus.
• Sammallahdenmäen 36 hautaröykkiön muodostama pronssikautinen alue (1999) edustaa Pohjanlahden rannikkoalueen laajinta pronssikulttuurin kalmistoaluetta ja monumentaalirakentamista.
• Suomessa kuusi Struven ketjun mittauspistettä (2005) ovat Stuorrahanoaivin piste Enontekiöllä (rakennettu vuonna 1850), Aavasaksan piste Ylitorniossa (1845), Alatornion kirkko (1842), Oravivuoren piste Jyväskylässä (1834), Porlammin piste Myrskylässä (1833) ja Mustaviirin piste Pyhtäällä (1833)
• Suomen ainoa luontokohde Merenkurkun saaristo liitettiin Unescon luetteloon vuonna 2006 maankohoamisen ainutlaatuisena ilmiönä.

Selvitä hankkeesi avustuskelpoisuus

Avustuksilla tuetaan erityisesti sellaisten kohteiden uhanalaisten osien säilymistä, joissa omistajan muut käyttöön, käytettävyyteen ja taloudelliseen hyötyyn kohdistuvat tavoitteet ovat vähäiset. Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää erityistä kulttuuri- ja rakennushistoriallista asiantuntemusta ja osaamista:

• Säilyttävään ja palauttavaan korjaamiseen, jolla edistetään rakennuksen ja sen kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä tai vahvistumista.
• Erityistä asiantuntemusta, osaamista ja valvontaa vaativiin toimenpiteisiin sekä restauroinnin ja rakennuskonservoinnin osaamista lisääviin ja hyviä malleja tuottaviin korjauksiin.
• Toimenpiteisiin, joilla tuetaan perinteisten tai käsityövaltaisten rakennustapojen säilymistä sekä kulttuurihistoriallisiin kohteisiin soveltuvien korjausmenetelmien ja -materiaalien tuntemisen lisääntymistä.
• Kohdekohtaisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien tekemiseen.
• Restauroinnin, hoidon ja konservoinnin suunnittelemiseen ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin.
• Opasteiden ja informaatiokylttien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
• Muinaisjäännösten hoidon suunnitteluun liittyviin toimenpiteisiin, kasvillisuuden sekä puuston käsittelyyn ja muihin maisemanhoitotoimiin.
• Erityistapauksissa palo- ja murtoturvahankkeisiin.

Esimerkkejä avustettavista toimenpiteistä

• Rakenteiden säilyttävä korjaaminen, kuten hirsirungon kengitys tai tiili- ja kivirakenteiden korjaaminen.
• Alkuperäisen ulkovuorauksen, ikkunoiden ja ulko-ovien kunnostaminen tai palauttaminen, jos sillä edistetään rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon vahvistumista.
• Ulkorappauksen korjaaminen.
• Ulkomaalaus kalkkimaalilla, pellavaöljymaalilla tai keittomaalilla tai muulla kohteen maalaushistoriaan kuuluvalla perinteisellä maalityypillä, ei kuitenkaan hyvään talonpitoon kuuluva normaali huoltomaalaus tai kokonaan uusitun pintarakenteen maalaus.
• Perinteisen palapelti-, aaltopelti- tai suoran saumapeltikatteen kunnostaminen.
• Savi- tai betonitiilikatteen kunnostaminen.
• Kolmiorimahuopakatteen kunnostaminen.
• Pelti-, tiili- ja huopakatteiden uusimista haettaessa on hakemuksessa esitettävä olevan katteen laatu (ikä, muoto ja väri) sekä arvioitava korjauskelvottomuus ja vaurioaste esim. prosentteina
• Aitojen ja porttien kunnostaminen.
• Rakennuksen alkuperäisten, erityisen vanhojen tai harvinaisten uunien kunnostaminen.
• Historiallisesti merkittävien sisätilojen pintojen ja rakennusosien konservointi: koristemaalaukset, pinkopahvit, tapetit yms.
• Säilyttävää korjaamista edistävät selvitykset ja suunnitelmat, kuten väritutkimukset, rakennushistoriaselvitykset, konservointisuunnitelmat, korjattavuutta kartoittavat kuntoselvitykset.

Näiden esimerkkien lisäksi voidaan avustaa myös muita restaurointi- ja konservointitoimenpiteitä. Avustettava hanke voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää sisustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Kiinteällä sisustuksella tarkoitetaan ovia, ikkunoita, listoja, tulisijoja, pinnoitteita, kiintokalusteita tai muuta näihin verrattavaa sisustusta sekä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisia, siihen pysyvästi kiinnitettyjä koneita ja laitteita.

Konservointi, hoito ja restaurointi perustuvat aina kohteesta hankittuun dokumentoituun tietoon ja historiallisiin lähteisiin. Muut kuin kohteen historiaan kuuluvat materiaalit, menetelmät ja tekniikat voivat vain poikkeustapauksessa olla osa säilyttämiseen liittyviä toimenpiteitä. Niiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon säilytettävän kohteen historialliset arvot, ja toimenpiteiden tulee olla kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia.

Avustettavan rakennuksen tai alueen ominaisluonteen ja historiallisen aitouden on säilyttävä. Korjattaessa sallitaan vain pienet muutokset. Työt on tehtävä perinteisin tai niitä vastaavin työmenetelmin ja rakenteellisin ratkaisuin ja niissä on käytettävä alkuperäisiä tai vastaavia materiaaleja.

Avustusta ei myönnetä perusparannuksiin ja -korjauksiin

Avustusta ei myönnetä toimenpiteisiin, jotka vähentävät kohteen kulttuurihistoriallista arvoa, tai toimenpiteisiin, jotka saattavat olla perusteltuja, mutta vastaavat uudisrakentamista (rekonstruktio, rakennuksen siirto).

Avustusta ei myöskään myönnetä toimenpiteisiin, jotka ovat luonteeltaan perusparannusta, peruskorjaamista, vuosikorjauksia. Tällaisia ovat esimerkiksi

• salaojat, hulevesijärjestelmät ja routasuojat
• lisälämmöneristäminen
• ulkovuorauksen tai ulkorappauksen uusiminen
• julkisivujen maalaaminen muulla kuin perinteisellä maalityypillä
• julkisivun huoltomaalaus, kokonaan uusittujen pintojen maalaus
• ikkunoiden, ovien tai sisäovien uusiminen
• muotopelti- tai lukkosaumapeltikatteen tekeminen
• palahuopakatteen tekeminen
• pinnoitetun peltikatteen tekeminen
• peltikatteen uusiminen maalipinnoitetusta pellistä
• katemateriaalin vaihtaminen, ellei se perustu rakennushistoriaselvitykseen
• uusien tai siirrettyjen uunien pystyttäminen
• sisäpintojen levyttäminen
  
• teknisten järjestelmien kunnostaminen tai uusiminen (vesijohto, viemäri, sähköt yms.).

Avustuksia ei myönnetä hankkeisiin, joihin voi saada avustusta Maaseutuvirastosta, alueellisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta, maa ja -metsätalousministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, ympäristöministeriöstä tai Museoviraston muista avustuksista.

Selvitä kohteen tiedot ja historia

Hakemuksen teossa tarvittavat tiedot:

• kohteen sijainti- ja rekisteritiedot: katuosoite, tilan kiinteistötunnus, rakennuksen pysyvä rakennustunnus
• valokuvat kohteesta ja vauriokohdista.

Selvitä myös kohteen historia eli tiedot kohteen rakennus-, käyttö- ja korjaushistoriasta.

Tee tai teetä kuntoselvitys ja vauriokartoitus

Korjauksen on aina perustuttava kattavaan ja yksityiskohtaiseen kuntoarvioon. Kuntoarviossa kirjataan rakennukset vauriot. Selvityksessä on hyvä käydä läpi kohteen aiemmat korjaukset ja mahdolliset muutokset. Vaurion lisäksi on tärkeätä selvittää myös sen aiheuttaja. Ellei syytä poisteta, vaurio uusiutuu korjauksen jälkeen.

Korjaustarpeen ylimalkainen tai virheellinen määrittely johtaa usein liian laajaan ja kalliiseen korjaukseen. Kuntotutkimuksen tekijällä on vastuu sekä kulttuurihistoriallisen arvon säilymisestä että korjauksen taloudellisuudesta.

Laadi yksityiskohtainen hankesuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma

Hakemusten arviointi tehdään vain hakemuksessa ja sen liitteissä esitetyn tiedon pohjalta. Siksi hankesuunnitelmassa on selvitettävä riittävällä tarkkuudella

• mitä tehdään
• mitä materiaaleja käytetään
• mihin valitut työtavat ja materiaalit perustuvat
• kuinka työ suoritetaan ja kuka sen tekee
• hankkeen aikataulu.

Kustannusarvio tehdään hakuhetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollisimman realistisesti. Työ- ja materiaalikustannukset pyritään erittelemään. Avustettaviin kustannuksiin ei voi sisällyttää laskennallisia kuluja, kuten oman tai talkootyön arvoa tai ilman vastiketta saadun materiaalin arvoa. Kone- ja laitehankintoja ei avusteta.

Rahoitussuunnitelmassa tuodaan pääpiirteissään esille hankkeen suunniteltu rahoitus. Maailmanperintökohteille myönnettävä valtionavustus on tarkoitettu hankkeen osarahoitukseksi, jolloin hakijan oman tai muun ulkopuolisen rahoituksen on katettava kokonaiskustannuksista vähintään 50 prosenttia.