1024Px Ilta Helsinki Malmin Lentoasemalla

Mihin avustus on tarkoitettu?

Avustukset myönnetään kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin. Avustuksista päätettäessä etusijalle asetetaan Suomessa rakennetut vähintään 50 vuotta vanhat kulkuvälineet. Ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuoden ajan. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää myös alle 50 vuotta mutta yli 30 vuotta vanhalle Suomessa rakennetulle kulkuvälineelle, jolla on huomattava historiallinen merkitys, ja jonka käytöllä on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avustus voidaan myöntää vain sellaiselle kulkuvälineelle, joka on rekisteröity Suomeen tai jonka kotipaikka on Suomessa.

Avustusta voidaan myöntää myös kulkuvälineiden käytön vaatiman liikenneverkon tai sen osan kunnostukseen ja hoitoon, arvokkaaksi luokitellun perinteisiä kunnostuspalveluja tarjoavan telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen koneiden, laitteiden ja laitteistojen kunnostukseen, tai erityistä asiantuntemusta ja osaamista vaativan restauroinnin, rekonstruoinnin ja konservoinnin suunnitteluun ja niiden edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä näyttely- ja julkaisutoimintaan silloin, kun toimenpiteet tuottavat hyviä malleja ja lisäävät tai säilyttävät työalan osaamista. Myönnettävä avustus voi olla korkeintaan 75 % hankkeen hyväksytyistä kustannuksista.

Avustuksista päätettäessä

  • maantieliikenteen kulkuvälineiksi luokitellaan henkilö-, paketti-, kuorma-, linja- ja erikoisautot, kilpa-ajoneuvot, mopot ja moottoripyörät, polkupyörät ja hevosajoneuvot. Näiden lisäksi myös tienpidon työkoneet ja sellaiset maatalouden moottorikäyttöiset koneet, joilla voidaan liikennöidä tiellä, ovat avustuskelpoisia, kuten myös moottorikelkat tai sotilaskäyttöön tehdyt erikoisajoneuvot.
  • Raideliikenteen avustettavia kohteita voivat olla sekä rautatieliikenteen että raitiotieliikenteen kalustoyksiköt.
  • Avustettavia vesiliikenteen kulkuvälineitä ovat työ- tai huvikäyttöön rakennetut laivat ja veneet niiden käyttötarkoituksesta tai koosta riippumatta.
  • Avustusta voivat hakea kaikki ilmailulaissa määritellyt ilma-alukset.

Avustusta voi hakea myös

  • arvokkaaksi luokitellun liikenneverkon tai sen osan säilyttämiseksi käyttökunnossa pois lukien kohteet, jotka omistaa tai joiden ylläpito kuuluu julkisyhteisöjen vastuulle.
  • arvokkaaksi luokitellun perinteisiä kunnostuspalveluja tarjoavan telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen koneiden, laitteiden tai laitteistojen kunnostukseen.
  • Avustusta voidaan myöntää myös erityistä asiantuntemusta ja osaamista vaativan restauroinnin, rekonstruoinnin tai konservoinnin suunnitteluun ja niiden edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä näyttely- ja julkaisutoimintaan silloin, kun toimenpiteet tuottavat hyviä malleja ja lisäävät tai säilyttävät työalan osaamista.
  • Toimenpiteisiin, jotka vähentävät kohteen historiallista arvoa. Tällaisia ovat esimerkiksi historiallisiin vaiheisiin kuulumattomat työt, vaikka ne kohteen käytön, mukavuuden, kulkuominaisuuksien tai turvallisuuden kannalta voisivat olla perusteltuja.
  • Kulkuvälineen normaaliin käyttöön tai kulumiseen perustuvia tarvepohjaisia toimenpiteitä tai hankintoja (esim. määräaikaishuollot, katsastus- ja tarkastusmaksut tai kulutusosien kuten auton renkaiden tai vesikulkuneuvon purjeiden ja juoksevan köysistön uusiminen).
  • Työssä käytettävien koneiden, laitteiden, työkalujen tai varusteiden (esim. telineet ja katokset) hankinnasta tai vuokraamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ei myöskään sivukuluihin (esim. matkakulut, tilavuokrat, sähkölaskut, talkookustannukset), ellei avustuspäätöksessä niitä erikseen mainita.
  • Kadonneen tai tuhoutuneen kulkuvälineen uudelleen rakentamiseen, jolla tarkoitetaan laajamittaista yhdellä kertaa tehtävää uudisrakentamiseen verrattavaa toimenpidettä.

Kohteen historiallista arvoa ei kannata vaarantaa turhilla muutoksilla tai kunnostustöillä. Korjaustarpeiden ylimalkainen tai virheellinen määrittely voi johtaa liian laajoihin, turhiin tai kalliisiin kunnostustöihin. Aitoutta ja alkuperäisyyttä ei voi kasvattaa eikä liittää kohteeseen jälkikäteen, mutta ne voidaan tuhota hetkessä tekemällä harkitsemattomia päätöksiä.

Parhaan käsityksen kohteesta ja sen tilasta saa tekemällä tai teettämällä yksityiskohtaisen kuntoselvityksen ja vauriokartoituksen. Perustavoitteena on selvittää kohteen rakenteiden, materiaalien, tekniikan ja varustuksen yleiskunto. Kirjalliseen muotoon laaditussa raportissa kuvataan myös mahdolliset vauriot ja puutteet sekä arviot niihin johtaneista syistä.

Puolueettoman ja tosiasioihin perustuvan selvityksen tekeminen edellyttää asiantuntemusta ja kokemusta. Mitä huonokuntoisemmasta ja kookkaammasta kulkuvälineestä on kyse, sitä tärkeämpää on käyttää resursseja kohteen todellisen kunnon selvittämiseen.

Mitä suurempi projekti, sitä tärkeämpää on jakaa hanke järkeviin kokonaisuuksiin. Tee tai teetä lista, johon on kirjattu hankkeen keskeiset avainkysymykset, työn etenemisen askelmerkit ja mahdolliset välietapit, jolloin pysähdytään tarkastelemaan tehdyn työn tuloksia ja arvioidaan seuraavia työvaiheita. Riskien tunnistaminen ja arvioiminen on osa hyvin suunniteltua hanketta, ja yllätyksiin kannattaa varautua.

Hakemusten arviointi tehdään vain hakemuksessa ja sen liitteissä esitetyn tiedon pohjalta.

Avustushakemuksen hankesuunnitelmassa pyydetään selvittämään riittävällä tarkkuudella

  • mitä tehdään
  • milloin työ on tarkoitus tehdä tai teettää
  • mitä materiaaleja käytetään
  • mihin valitut työtavat ja materiaalit perustuvat
  • kuinka työ suoritetaan ja kuka sen tekee

Hankkeen kustannusarvio pyydetään tekemään hakuhetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollisimman realistisesti.

Rahoitussuunnitelmassa tuodaan pääpiirteissään esille hankkeen suunniteltu rahoitus. Avustus on tarkoitettu hankkeen osarahoitukseksi, jolloin hakijan oman tai muun ulkopuolisen rahoituksen on katettava kulkuvälineiden hankkeissa vähintään 50% kokonaiskustannuksista ja liikenneverkon tai sen osan säilymistä varmistavissa hankkeissa vähintään 25%.