Lippoaminen Jaakko Heikkila2
Siikaa pyydystetään lipolla sekä Suomen että Ruotsin puolella Tornionjokea. Kuva: Jaakko Heikkilä, Museovirasto.

Tornionjoen lippokalastuskulttuuria koskeva hakemus Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon

Suomen ja Ruotsin yhteistyönä valmistelema hakemus ”Tornionjoen lippokalastus – elävä kulttuuriperintö Ruotsin ja Suomen rajalla” Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on valmis ja lähetetty Pariisiin. Päätös valinnasta saadaan joulukuussa 2026.

Tornionlaakson museo on valmistellut hakemusta yhteistyössä Museoviraston, Ruotsin Institut för språk och folkminnetin ja lippokalastusyhteisöjen kanssa. Prosessi käynnistettiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta vuonna 2023. Ruotsi on vetänyt hakemusprosessia, jossa Suomi on mukana. Lippokalastuskulttuuri on nimetty Suomessa Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017.

Vuosisatojen aikana kehittynyt yhteisöllinen perinne elää sekä Ruotsissa että Suomessa, joen molemmin puolin, erityisesti Kukkolankoskella ja Matkakoskella. Kalastusväline on lippo – pitkän varren päässä oleva pussimainen verkko, jolla kalastetaan rannalta tai tarkoitusta varten rakennetuilta telineiltä. Pääosin lipotaan siikaa. Lippouksen ohella kulttuuriin liittyy monia ruoka- ja juhlaperinteitä.

Lippokalastus on vahvasti sidoksissa alueen ihmisiin ja yhteisöihin, arkeen ja juhlaan. 1700-luvulle juontavat lippokalastusoikeudet ovat noin 75 tilalla tai suvulla, ja perinnettä harjoittaa aktiivisesti arviolta 150 henkilöä.

“Lippoamisperinne on hieno esimerkki aineettoman kulttuuriperinnön moninaisuudesta. Yhteisöjä yhdistää syvä tieto alueen luonnosta, kalastusmenetelmistä, välineiden valmistuksesta ja ruokaperinteistä”, sanoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta.

Unesco-hakemus on jo nyt synnyttänyt alueella monenlaista lippokalastukseen liittyvää hanketoimintaa. Esimerkiksi kolmevuotisen Interreg Aurora –hankkeen Torne Valley Dipnet Culture (2024–2027) alla perinnettä siirretään ja tehdään tunnetuksi, tallennetaan alueen museoiden kokoelmiin ja kehitetään kestävää matkailua. Samalla tehdään ylirajaista yhteistyötä Tornionjoen ja sen kalakantojen suojelemiseksi.

Tornionlaakson museo on toiminut hakemuksen koordinoinnin kotipaikkana. Museonjohtaja Titta Kallio-Seppä iloitsee hakemuksen valmistumisesta: “Reilu vuosi on vierähtänyt hakemuksen parissa. Tornion ja Haaparannan kaupungit palkkasivat yhteisen rajanylisen kulttuuriperintökoordinaattorin tekemään tätä valmistelutyötä yhdessä perinteenharjoittajien kanssa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan päätöstä ja jatkamme suojelutyötä valmistelemalla lippokalastusaiheisia näyttelyitä.”

Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon tavoitteena on lisätä aineettoman kulttuuriperinnön näkyvyyttä, lisätä yleistä tietoisuutta siitä sekä edistää vuoropuhelua, joka kunnioittaa kulttuurista moninaisuutta. Luettelossa on tällä hetkellä lähes 800 kohdetta.

Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on Suomesta nimetty saunaperinne (2020) ja kaustislainen viulunsoitto (2021). Monikansallisina kohteina on nimetty pohjoismaalainen limisaumaveneperinne (2021) sekä käsin valmistettuun lasiin liittyvää tieto, taito ja tekniikat (2023).

Suomessa aineetonta kulttuuriperintöä kerätään Elävän perinnön wikiluetteloon, josta löytyy 240 kohdetta yli 400 eri taholta. Elävän perinnön kansallisessa luettelossa on 86 kohdetta. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin esitettävien kohteiden on ensin oltava kansallisessa luettelossa.


Lisätietoa Elävän perinnön wikiluettelossa