Muinaismuistolain uudistus muuttaa Museoviraston tehtäviä

Lainmuutoksen jälkeen Museovirasto voi vahvistaa kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajat

• maanomistajan hakemuksesta
• omasta aloitteestaan
• saamelaiskäräjien aloitteesta saamelaisten kotiseutualueella (Laki saamelaiskäräjistä 974/1995, 4 §)
• kolttien kyläkokouksen aloitteesta koltta-alueella (Kolttalaki 253/1995, 2 §)

Lisäksi, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa, Museovirasto voi myöntää luvan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen maanomistajalle tai muulle toimijalle, jonka tarkoituksena on toteuttaa toimenpide, jolla voi olla vaikutusta kiinteään muinaisjäännökseen.

Menettelysäännökset tarkentuvat

Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajojen määräämistä sekä kajoamislupaa koskevien asioiden menettelystä säädetään lainmuutoksella aiempaa yksityiskohtaisemmin. Lakiin on otettu säännökset muun muassa hakemuksissa esitettävissä asioista, päätösharkintaan vaikuttavista tekijöistä, päätösten sisällöstä ja kuulemismenettelystä.

Säännöksiin voi tutustua Finlexissä: Muinaismuistolaki

Lupapäätökset muuttuvat pääasiallisesti maksullisiksi

Lainmuutoksen johdosta muinaismuistolain nojalla käsitellyt tutkimuslupa- ja kajoamislupa-asiat muuttuvat pääasiallisesti maksullisiksi. 1.1.2020 lähtien kajoamislupapäätöksen käsittelystä peritään 400 euron suuruinen maksu ja irtaimen muinaisesineen löytöpaikkaa koskevan tutkimusluvan käsittelystä 130 euron suuruinen maksu. Maksut perustuvat Opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen Museoviraston suoritteiden maksullisuudesta (1078/2019, 2 §).

Museoviraston tehtävien muutos perustuu muinaismuistolain (295/1963) muutokseen (29.3.2019/428), jolla

• kumotaan muinaismuistolain 8 §
• muutetaan lain 5 §, 7 § 1 mom., 11 § ja 22 §
• lisätään 5 a–5 d §, 11 a–11 d §, 25 a ja 25 b §.