Kuusamosta löytynyt kivikautinen hirvenpääkirves – yksi merkittävimmistä esihistoriallisista löydöistä Suomen alueella
Kuusamossa tehtiin toukokuussa 2023 erittäin harvinainen arkeologinen löytö, kivestä työstetty hirvenpääkirveen hamaraosa. Kivikauden lopulle noin 4000 vuoden taakse ajoittuva löytö rinnastuu kuuluisiin Huittisten ja Säkkijärven hirvenpäihin, joiden löytymisestä on kulunut aikaa jo reilusti yli sata vuotta. Hirvenpää tulee esille Hämeen linnaan 16.6. avautuvaan Metsien kuninkaalliset -näyttelyyn.
Edellinen vastaava löytö Suomen alueelta on Säkkijärven hirvenpää, joka löytyi 1890-luvulla ja saatiin arkeologisiin kokoelmiin vuonna 1907. Vaikka eläinpääkirveitä on löytynyt sen jälkeenkin, ne ovat hyvin harvinaisia löytöjä eivätkä tuoreemmat löydöt ole esteettisesti ja tekniseltä toteutukseltaan nousseet Säkkijärven ja Huittisten hirvien tasolle – ennen kuin nyt.
”Vaikka arkeologisia löytöjä onkin vaikea panna merkittävyysjärjestykseen, tämä on ilman muuta yksi huomattavimmista esinelöydöistä tällä vuosituhannella, ” hehkuttaa amanuenssi Sami Raninen Museovirastosta.
Kuusamon hirvenpää on Säkkijärven hirvenpään tavoin rituaali- tai statusesineenä käytetyn kivikirveen hamarapuoli – teräosa puuttuu molemmista. Kuusamon kirves on kooltaan 173 x 53 x 32 mm ja painaa 319 grammaa. Kuusamon hirvi muistuttaa Säkkijärven hirveä niin läheisesti, että kyseessä täytynee olla saman aikakauden esine. On mahdollisuuksien rajoissa, että uusi löytö voi olla jopa saman kivisepän tekemä, vaikka yksityiskohdissa on erojakin. Tämä yhteys sekä muut yksityiskohdat, kuten kivilaji ja siten mahdollisesti valmistuspaikka, selviävät tarkemmissa tutkimuksissa. Säkkijärven hirvenpää on kivilajin perusteella todennäköisesti valmistettu Aunuksen Karjalassa. Esineet ovat voineet liikkua mm. lahjojen vaihdon välityksellä pitkiäkin matkoja.
Kuusamon ja Säkkijärven hirvenpäät ajoittuvat kivikauden lopulle, 2000-luvulle tai 1000-luvun alkuun eaa. Lounais- ja Etelä-Suomeen oli jo 2000-luvulla eaa. kotiutunut pienkarjanhoitoon tukeutuva kulttuuri. Idässä ja pohjoisessa elettiin yhä metsästys- ja kalastustaloudessa. Pienkarjanhoitajien kuuluisat vasarakirveet olivat todennäköisesti esikuva hirven- ja karhunpääkirveille, joita metsästäjä-kalastaja-yhteisöt alkoivat valmistaa.
Hirvi löytyi kesämökkirannasta
Kirveen löysivät Raimo ja Pirkko Virpi kesämökkirannastaan, kun rannalta kangettiin pois lapsille vaarallisiksi arvioituja kiviä. Virpit alkoivat selvitellä erikoisen esineen taustaa. He saivat eläkkeellä olevalta arkeologilta FT Kirsti Paavolalta ohjeet, kuinka löydöstä ilmoitetaan asianmukaisesti ilmoituspalvelu Ilpparin kautta. Ilpparista tieto meni Pohjois-Pohjanmaan museolle Ouluun, jonne Raimo Virpi toi hirvenpään. Oulusta hirvi toimitettiin lopulta Museoviraston haltuun.
Pohjois-Pohjanmaan museo on tarkastanut löytöpaikan ja havainnut viitteitä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Jatkotutkimuksista löytöpaikalla ei olla vielä päätetty. Löytöpaikka on yksityisaluetta, joten siellä ei saa käydä ilman lupaa. Kiinteisiin muinaisjäännöksiin ei saa kajota muutenkaan, eikä niillä esimerkiksi saa käyttää metallinetsintä.
Tutustu Hämeen linnassa ja Finnassa
Hirvenpääkirves tulee heti myös yleisön nähtäväksi, sillä Hämeen linnassa aukeaa Suomen kansallismuseon näyttely Metsien kuninkaalliset, joka esittelee hirven, suden, karhun ja ilveksen esiintymistä suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Näyttelyssä on esillä myös Säkkijärven hirvenpää sekä muita esineitä Museoviraston arkeologisista kokoelmista. Metsien kuninkaalliset on avoinna Hämeen linnassa 16.6.2023–28.1.2024.
Kuvia kirveestä on saatavilla kuvapankista sekä myöhemmin Arkeologisten kokoelmien Finna-sivulta. Näyttelyn jälkeen kirves jää Museoviraston kokoelmiin. Tutkijat pääsevät tutustumaan löytöön, kun arkeologisten kokoelmien tutkijapalvelu aukeaa muuton jälkeen vuonna 2026.