Useita ihmisiä pellolla.. Kuvaaja: Marianna Niukkanen, Museovirasto.

Mouhijärven yhteisetsintä 28.4.2018. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto

Harrastajat ovat tärkeä apu arkeologian tutkimukselle

07.10.2021 – Arkeologia

Arkeologian harrastajat ovat tärkeä apu menneisyyden tutkimuksessa. Museoviraston verkkosivuilla on kattavat ohjeet, joiden mukaan toimimalla yhteinen kulttuuriperintö säilyy ja löydöistä saadaan mahdollisimman paljon tietoa. Löytöpaikkojen tarkempi tutkimus on syytä jättää Museoviraston tai alueellisen vastuumuseon arkeologeille.

Viimeisen vuosikymmenen aikana kansalaislöytöjen eli yksityisten henkilöiden tekemien arkeologisten löytöjen määrä on kasvanut merkittävästi. Pelkästään kaksi vuotta sitten avattuun ilmoituspalvelu Ilppariin on tullut jo yli 10 000 esinelöytöä. Kasvun taustalla on aktiivinen ja kasvava joukko metallinetsinnän harrastajia. Metallinetsijöiden löydöt avaavat uusia mahdollisuuksia tarkastella menneisyyttä monesta eri näkökulmasta, kuten esine-, alue- ja aikakausikohtaisesti. Metallinetsinnän lisäksi suosittua on jo aiemmin ollut kivikautisten muinaisjäännösten etsiminen. Harrastajien keräämän tiedon ansiosta kuva maamme menneisyydestä on tarkentunut ja muuttunutkin, kun löytöjä ja tietoa on kertynyt uusilta alueilta ja uudenlaisilta paikoilta.

Kansalaistiede lisää arkeologian harrastajille mahdollisuuksia kerätä tutkimusaineistoa yhdessä ja vuorovaikutuksessa Museoviraston sekä museoiden kanssa. Arkeologian harrastajien ja ammattilaisten yhteistyöllä voidaan yhdistää eri osapuolten vahvuudet ja tuottaa laadukasta tutkimustietoa.

Museovirasto pyrkii jakamaan tietoa löydöistä avoimesti, sillä kulttuuriperintö on yhteistä omaisuutta. Digitaaliset työkalut, kuten ilmoituspalvelu Ilppari, kansalaislöytöjä esittelevä Löytösampo sekä arkeologisia kokoelmia esittelevä museovirasto.finna.fi/arkeologia-sivusto mahdollistavat tiedon keräämisen ja jakamisen helposti, kattavasti ja yhtenäisessä muodossa. Digitaaliset palvelut myös mahdollistavat paremmat mahdollisuudet kerätä tietoa. Erityisesti Ilpparin kautta saadaan ensikäden löytäjän tietoa, joka on arkeologiassa tärkeää.

Muinaisjäännöksiä ympäröivässä maassa on paljon arkeologeille tärkeää tietoa eli esineen konteksti. Kun maahan kajotaan, kaikki siinä oleva alkuperäinen ja saatavissa oleva tieto tuhoutuu, jos ei osata toimia oikein. Tämän vuoksi on syytä jättää tutkiminen arkeologeille, joilla on tarkat tieteelliset tutkimusmetodit. Maan kaivaminen tuhoaa myös mahdollisuudet ottaa näytteitä ja tehdä erilaisia analyysitutkimuksia, joiden avulla voidaan mahdollisesti selvittää asioita, jotka eivät pelkän esineen kautta tule ilmi. Kun esineet on saatu talteen turvallisesti, on myös parhaat mahdollisuudet konservoida ja säilyttää ne jatkossa.

Turvallisin ratkaisu on aina jättää esine paikoilleen.

Harrastuksen tueksi ja yhteistyön helpottamiseksi olemme koonneet verkkosivuillemme kattavan paketin ohjeita. Tässä vielä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin. Tarkempia ohjeita saat lopun linkkivinkeistä.

Usein kysyttyjä kysymyksiä muinaisjäännöslöydöksistä

Mitä teen, kun löydän muinaisesineen?

Hyvä yleisohje on, että kun löydät erityisen vanhalta vaikuttavan esineen, lopeta kaivaminen ja jätä esine paikoilleen maahan. Tämä pätee erityisesti, kun esine tulee vastaan muokkaamattomassa maassa (esim. metsässä) tai hyvin syvällä maassa. Usein näissä tilanteissa tulee tunne, että maan kaivaminen voisi aiheuttaa vahinkoa löytöpaikalle tai esineille. Ota löydöstä kuva maassa ja lähetä se sijaintitietojen kanssa Ilpparissa (www.ilppari.fi) asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Jos ehdit jo nostaa esineen maasta, älä hautaa sitä takaisin, vaan noudata seuraavan kappaleen ohjeita käsittelystä ja ilmoittamisesta.

Jos kuitenkin esine on jo valmiiksi muokatussa maassa, kuten pellossa kyntökerroksessa, voit ottaa sen talteen. Näitä löytöjä on hyvin paljon, ja yhteys alkuperäiseen ympäristöön on todennäköisesti jo katkennut. Älä puhdista esinettä tai käsittele sitä öljyllä tai muilla aineilla. Kaikki ylimääräinen käsittely voi tuhota arvokasta tietoa, kuten koruissa kiinni olevia tekstiilikuituja, ja haitata esineen säilymistä. Tee Ilppariin ilmoitus ja kerro löytöpaikan tiedot mahdollisimman tarkasti. Mahdollisesti saat ohjeen lähettää esineen tutkittavaksi. Postittaminen on sinulle ilmaista. Jos näitä muokatussa maassa olevia esineitä on useita, riittää kun nostat kohteesta yhden löydön. Näin vältyt ylikaivamiselta, löytöpaikan vahingoittamiselta ja tiedon häviämiseltä. Ilmoita Ilpparissa kaikkien esiin tulleiden esineiden kuvat ja tiedot, mutta jätä ne paikoilleen odottamaan lisätutkimuksia.

Miten toimin, jos en ole varma esineen iästä?

Muinaismuistolain mukaan Museovirastolle tulee ilmoittaa sellaiset muinaisesineet, jotka ovat 100 vuotta tai sitä vanhempia, siis ajalta ennen 1920-lukua. Voit ilmoittaa Ilppariin mielenkiintoisen löydön, josta tulee tunne, että se voisi olla hyvin vanha tai muuten merkityksellinen. Ilmoitusten käsittelijät arvioivat, onko tarvetta jatkotutkimuksille.

Mistä tiedän, onko paikalla muinaisjäännös tai löytöpaikka?

Tarkista, onko paikalla tunnettu muinaisjäännös tai onko paikalta löydetty jo aiemmin muinaisesineitä. Tiedot löydät muinaisjäännösrekisteristä: Kulttuuriympäristön palveluikkuna (kyppi.fi)

Tunnetuilla muinaisjäännöskohteilla ja niiden läheisyydessä ei pidä tehdä etsintää eikä kajota maaperään. Tunnettujen kohteiden jatkotutkimuksista vastaavat Museoviraston ja alueellisten vastuumuseoiden arkeologit. Tunnettujen kohteiden tutkiminen vaatii aina tutkimusluvan Museovirastolta, ja lupia myönnetään vain pätevän arkeologin ohjauksessa tehtyihin tutkimuksiin.

Kyppi.fi-sivustolta löydät tiedot tunnetuista arkeologisista kohteista, tutkimusraportit tehdyistä arkeologisista tutkimuksista sekä arkeologisten kokoelmien pääluettelon, jossa on perustiedot kokoelmiin talletetuista löydöistä.

Kenelle ja miten asiasta ilmoitan?

Ilmoita löydöt ensisijaisesti Ilpparin kautta, jotta saadaan tarkat tiedot löydön sijainnista ja tieto välittyy Museoviraston ja alueellisen vastuumuseon asiantuntijoille. Ilpparissa voit myös seurata asian käsittelyä.

Voit ottaa yhteyttä myös suoraan alueellisten vastuumuseoiden arkeologeihin, jotka neuvovat asioissa eteenpäin. Usein he ovat myös lähempänä ja pääsevät paikalle nopeammin, kuin Museoviraston tutkijat. Alueelliset vastuumuseot ja niiden yhteystiedot.

Muista dokumentoida löytöpaikka eli havainnoida ja merkitä ylös löytöpaikan yksityiskohtia mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Kuvia ei koskaan ole liikaa eikä paikkatieto voi olla liian tarkkaa.

Mitä ilmoituksen jälkeen tapahtuu?

Ilppariin lähetetyt löytöilmoitukset käsitellään Museoviraston arkeologisissa kokoelmissa. Niihin pyritään reagoimaan mahdollisimman nopeasti. Ilmoittaja saa tietoja ilmoituksen käsittelystä Ilpparista. Käsittelyssä määritellään, onko kyseessä muinaisesine, tuleeko löytö toimittaa kokoelmiin ja liitetäänkö se osaksi Suomen kansallismuseon kokoelmia.

Suhteellisen suuri osa ilmoitetuista löydöistä on sellaisia, jotka löytäjä voi pitää ilmoituksen jälkeen. Palautettavat löydöt ovat tyypillisesti nuorempia, viime vuosisadoille ajoittuvia löytöjä, joita kokoelmista löytyy jo kattava otanta (alueellinen ja ajallinen merkitys huomioiden). Näistä löydöistä Museovirastolle riittää ilmoitustiedot (mm. löydön kuvaus, paikkatieto ja kuvat), jotka tallennetaan arkistoon.

Kaikki esihistorialliset ja keskiaikaiset löydöt liitetään arkeologisiin kokoelmiin. Tyypillisimpiä esihistoriallisen ajan löytöjä metallinetsinnässä ovat myöhäisrautakautiset eli viikinki- ja ristiretkiaikaiset löydöt.

Jos löytö otetaan kokoelmiin, voi löytäjä halutessaan lahjoittaa löydön tai pyytää siitä lunastuskorvausta.

Tuleeko löytämäni esineen paikalle arkeologiset kaivaukset? Voinko osallistua niihin?

Museoviraston tai alueellisen vastuumuseon arkeologi pyrkii tarkastamaan löytöpaikat ja arvioimaan, liittyykö löytö mahdollisesti entuudestaan tuntemattomaan kiinteään muinaisjäännökseen, kuten hautaan tai asuinpaikkaan. Arkeologi on löytäjään yhteydessä ennen maastokäyntiä.

Joskus löytöpaikan luonteen ja mahdollisen muinaisjäännöksen laajuuden määrittelemiseksi saatetaan tehdä pienimuotoisia koetutkimuksia. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi jos löytökokonaisuus on tuhoutumisvaarassa tai paikalle on tulossa rakentamista, tehdään paikalla arkeologiset kaivaukset, joissa kohde tai osa siitä tutkitaan.

Kaivaustutkimuksista vastaa yleensä Museoviraston koekaivausryhmä. Tutkimusten aikataulu riippuu toimenpiteiden kiireellisyydestä ja ryhmän muusta työohjelmasta. Löytäjälle tarjotaan usein mahdollisuus tutustua kaivauksiin tai avustaa niissä. Toki myös maanomistaja pidetään informoituna. Tutkimukset tehdään virkatyönä, eikä niistä seuraa kustannuksia löytäjälle tai maanomistajalle.

Miksi Museovirasto ei tutki kaikkia löytöpaikkoja?

Muinaismuistolain ensisijainen tavoite on suojelu: "Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta."

Tutkimuksiin ryhdytään vain, jos kohde ja sen sisältämä tieto ovat vaarassa tuhoutua tai jos tutkimuksiin on perusteltu kysymyksenasettelu ja riittävän hyvät resurssit. Kaikkien kohteiden tutkiminen ei ole edes tavoitteena.

Lisäksi tutkimusmenetelmät kehittyvät koko ajan, ja tulevaisuudessa voidaan ehkä saada paljon enemmän tietoa irti kohteista. Tieto säilyy parhaiten ”maanalaisessa arkistossa”, joten kaikkia kohteita ei välttämättä kannata tutkia heti.

Mistä saan tietoa kaivausten tuloksista?

Tehdyistä arkeologisista kenttätutkimuksista valmistuu pääsääntöisesti noin vuoden sisällä tutkimusraportti, joka on ladattavissa Museoviraston asiat -palvelusta: asiat.museovirasto.fi

Päivitetty 8.10.2021