Siipiratashinaaja Dianan hylyssä on kansitasossa näkyvissä ruuman luukku ja ankkuripeli. Kuva Päivi Pihlanjärvi, Museovirasto

Harrastajasukeltajat auttavat Itämeren museohylkyjen tutkimisessa

05.07.2019 – Arkeologia, Merellinen kulttuuriperintö

Sukeltajayhteisö ja uusi teknologia auttavat tuomaan vedenalaista kulttuuriperintöä esiin. Hylkyjen tutkimiseen kehitetään uusia yhteistyömalleja Museoviraston, yliopistojen ja harrastajien kesken. Juuri nyt erityisen huomion kohteena ovat poikkeuksellisen harvinainen siipiratashöyrylaivan hylky Diana Sipoon edustalla sekä Porkkalan hylkypuiston tutkimukset.

Vuonna 1854 uponnut siipiratashinaaja Diana löytyi Jussi Rekolan luotauksissa elokuussa 2018. Sen jälkeen Urheilusukeltajat ry sekä kokenut sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen työryhmineen ryhtyivät selvittämään omatoimisesti hylyn taustoja ja kuvaamaan sitä vapaa-ajallaan.

Museovirasto haluaa avata siipiratashinaaja Dianalle hylkypuiston eli paikan, jossa harrastajat voivat käydä sukeltamassa. Hylkypuistojen konseptia on hiottu EU-rahoitteisessa Baltacar-projektissa yhteistyössä Viron ja Ruotsin kanssa. Ennen puiston avaamista Dianan dokumentointi jatkuu uudenlaisena yhteisöllisenä hankkeena, jossa osallistetaan kaikkia hylyssä sukeltavia jakamaan havaintonsa yhteisen Facebook-sivuston kautta.

Uudenlaista yhteistyötä testataan Porkkalan suurleirillä

Porkkalan hylkypuistossa on parhaillaan käynnissä yksi suurimmista meriarkeologisista kenttätyöoperaatioista. Leirillä tehdään kartoitustutkimuksia ja otetaan hylkypuusta ajoitusnäytteitä yhdentoista eri sukellusseuran yhteistyönä, lähes neljänkymmenen sukeltajan voimin. Tutkimustyötä johtaa Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kristin Ilves yhteistyössä Suomen meriarkeologisen seuran kanssa. Lisäksi Helsingin yliopiston dosentti Mikko Huhtamies on selvittänyt Porkkalan alueen hylkyjä arkistoista käsin.

Meriarkeologinen tutkimus on Suomessa alkanut vahvasti kansalaistieteenä jo 1960-luvulla, eli sillä on pitkät perinteet. Museovirastossa on viime aikoina kehitetty uudenlaisia yhteistyömalleja tukemaan kansalaistiedettä vedenalaisen kulttuuriperinnön parissa. Tästä hyvä esimerkki on Helsingin yliopiston Porkkalan hylkypuiston tutkimustyö yhteistyössä Suomen meriarkeologisen seuran kanssa. Museovirasto tukee Porkkalan-tutkimuksia myös taloudellisesti.

Yhteistyöllä ja uudella teknologialla saadaan enemmän tietoa

Itämerestä löytyy jatkuvasti uusia hylkyjä, kun uusi teknologia muuttaa vaikeapääsyisen merenpohjan helpommin lähestyttäväksi. Museovirasto tekee yhteistyötä sukeltavien hylkyjen ystävien kanssa ja kannustaa ihmisiä tutustumaan historiaan veden alla olevan kulttuuriperinnön avulla. Työn hitain vaihe on tuoda tieto merenpohjasta pintaan, ja sukeltavasta yhteisöstä on tässä solmukohdassa merkittävästi apua. Tämä harrastajien tekemä hylkyjen dokumentointi mahdollistaa kaikille uudenlaisia kurkistusikkunoita merelliseen menneisyyteen.

Itämeri säilyttää puulaivat ainutlaatuisen hyvin. Siksi se tarjoaa poikkeukselliset mahdollisuudet laajentaa sukellusharrastusta. Hylkyjen kuvaaminen ja kolmiulotteisten mallien tekeminen vaativat kalustoa ja erityisosaamista, jota on kertynyt taitaville ja omistautuneille sukeltajille.

Museoviraston tavoite on yhteistyöllä kasvattaa sukellusturismia hylyissä. Tutkimus- ja suojelutyö voidaan saada kestävälle pohjalle vain tekemällä yhteistyötä eri asiantuntijaryhmien ja alan harrastajien kanssa. Näin yhä useampi saa tietää Itämeren uskomattoman hienosta vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä.

Hylkypuistossa saa sukeltaa ja kuvata

Hylkypuisto on merkitty paikka, jossa on kiinnostava hylky. Hylkypuistoihin on yleensä lisätty sukeltamista helpottavia opasköysiä tai -tauluja sekä kiinnittymispoiju. Puistoissa saa sukeltaa ja kuvata vapaasti, mutta omalla vastuulla. Varsinaisiin tutkimuksiin vaaditaan Museoviraston lupa. Hylkypuistoja ylläpitävät Museovirasto sekä eri yhteistyökumppanit.

Suomen nykyiset hylkypuistot: