Valmisteilla oleva maailmaperintökohde-ehdotus esillä Jyväskylän uudessa Aalto2-keskuksessa – Ehdotus Aalto-sarjakohteen nimeämisestä Unescon luetteloon valmistuu vuonna 2025
Museovirasto on valmistellut vuodesta 2022 alkaen ehdotusta Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon suunnittelemista 13 kohteesta koostuvan sarjan nimeämisestä Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon. Ehdotus toimitetaan Unescolle 1.2.2025 mennessä, ja päätöstä odotetaan Unescosta vuonna 2026. Unescon maailmanperintökohde-ehdotukseen kuuluvien kohteiden alkuperäisiä arkkitehtipiirustuksia, muotoiluesineistöä sekä valokuvia ja pienoismalleja on esillä lauantaina 27.5. avautuvassa Alvar Aalto -museon näyttelyssä AALTO – työ ja elämä.
Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon arkkitehtuuri on maailmanlaajuisesti tunnettua ja arvostettua suomalaista arkkitehtuuria. Aaltojen töiden vaikutus näkyy nykyarkkitehtuurissa edelleen. Museoviraston valmistelema sarjaehdotus koskee Aaltojen suunnittelemien 13 kohteen kokonaisuutta, joka on maailmanlaajuisesti vaikuttanut moderniin arkkitehtuuriin. Kohteet ovat Jyväskylän yliopistokampus, Seinäjoen hallintokeskus, Kelan päätoimitalo, Kulttuuritalo, Säynätsalon kunnantalo, Kolmen ristin kirkko, Aalto-ateljee, Muuratsalon koetalo, Villa Mairea, Sunilan tehtaan asuinalue, Aallon kotitalo, Finlandiatalo ja Paimion parantola. Ehdotukselle odotetaan Unescon päätöstä vuonna 2026.
Erityinen, yleismaailmallinen arvo
Maailmanperintökohde-ehdotuksessa kohteelle on pystyttävä osoittamaan sen erityinen, yleismaailmallinen arvo, jota arvioidaan tarkoin määritellyillä kriteereillä. Lisäksi kunkin kohteen yleismaailmallisen arvon säilymiselle ja suojelulle tulee olla realistiset edellytykset. Maailmanperintökomitea edellyttää, että kohteiden erityisarvo on turvattu kansallisella lainsäädännöllä ennen niiden hyväksymistä maailmanperinnöksi. Osa Aalto-esityksen kohteista on jo suojeltu rakennusperintölailla ja osassa suojeluprosessi on meneillään.
“Kohteen aluerajauksesta ja suoja-alueista tehdään ehdotuksen liitteeksi tarkat kartat. Kohteen yleismaailmallisen erityisarvon turvaamiseksi ehdotukseen laaditaan myös yhteinen suunnitelma hallinnasta ja hoidosta”, kertoo ehdotuksen valmistelusta Museovirastossa vastaava projektipäällikkö Niina Svartström.
Luonnoksen laatimisessa ovat työn alkuvaiheessa olleet mukana maailmanperintöehdotusta valmistelevan asiantuntijaryhmän jäsenet Museovirastosta, Suomen ICOMOS ry:stä ja Alvar Aalto -säätiöstä. Valmistelun edetessä kohteiden arvojen turvaamiseen, aluerajauksiin sekä hallinnan ja hoidon suunnitteluun rakennusten omistajat, käyttäjät ja viranomaiset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Voimakas yhteiskuntaa parantava eetos
Esitysluonnos hahmottelee Aalto-arkkitehtuuria historiallisen modernin liikkeen osana, jossa taiteenalojen yhteisenä pyrkimyksenä on kehittää ja parantaa ihmisten oloja uusien muotojen avulla. Aalto-kohteet on rakennettu osana suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista 1920-luvulta 1970-luvulle. Niiden arkkitehtuurissa on näkyvissä voimakas yhteiskunnan parantamisen eetos, kuten idea tasa-arvosta. Modernistien tavoitteena oli saattaa kaikki ihmiset luokkaan, asemaan, ikään ja koulutukseen katsomatta osallisiksi modernin ihmisen uudesta elämänmuodosta.
“Esitys kokoaa Aaltojen rakennusperinnöstä sellaiset hyvin säilyneet ja eheät esimerkit, joissa arkkitehtuurin kokeminen on antoisimmillaan”, Svartström kuvailee.
Aalto-arkkitehtuurin laadun sanotaan ilmenevän sen kyvyssä herättää mielikuvitus. Aallon arkkitehtuurin yllätykselliset ja luovat ratkaisut näyttäytyvät kohteissa myös erityisenä suhteena luontoon ja maisemaan. Esimerkiksi Muuratsalon koetalossa Jyväskylässä ihminen ja arkkitehtuuri ovat osa luontoa: ulkopation tiilireliefit, arkaainen tulisija ja pitkät järvinäkymät ovat arkkitehtiperheen kesäasunnon kohokohtia.
Sunilan tehtaan asuinalueella Kotkassa uudet asumisen muodot ja mukavuudet on saatettu yhdenvertaisesti koko teollisuusyhteisön käyttöön. Avoimuuden ja tasa-arvon periaatteet näkyvät rakennusten sijoittelussa. Metsäluontoon on luotu suotuisia rakennuspaikkoja ilmansuuntia ja olevia maastonmuotoja tarkoin hyödyntämällä. Asumisen laatua tukevat yhteiset palvelut, kuten urheilukenttä, viljelypalstat, pesula ja sauna, autokatokset ja bussipysäkki.
Suojelu ja säilyttäminen ihmiskunnan vastuulla
Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987. Sopimus kuuluu Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, ja Museovirasto vastaa Suomessa sen toimeenpanemisesta.
Unescon maailmanperintöluetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaan olevan niin arvokkaita, että niiden suojelu ja säilyttäminen on koko ihmiskunnan vastuulla. Suomesta luetteloon on tähän mennessä hyväksytty seitsemän kohdetta: Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue, Struven astemittausketju ja Merenkurkun saaristo.