Museoviraston valmistelema maailmanperintökohde-esitys Aaltojen arkkitehtuurista korostaa kansainvälisestikin tunnetun arkkitehtuurin merkitystä hyvinvointivaltion luomisessa
Unescon maailmanperintökohteeksi esitettävä Aalto Works -esitys toimitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön allekirjoittamana Unescolle 1.2.2025 mennessä. Päätöstä Aaltojen suunnitteleman 13 rakennuksen sarjan lisäämisestä Unescon maailmanperintöluetteloon odotetaan Unescosta vuonna 2026.
Museoviraston vuodesta 2022 valmistelema esitys sisältää 13 Aaltojen suunnittelemaa rakennusta ja aluetta, jotka ovat vaikuttaneet kansallisen hyvinvointivaltion rakentamiseen ja tukeneet yhteisöjen hyvinvointia tavalla, jolla on yleismaailmallista merkitystä ja vaikutusta modernin arkkitehtuurin kehitykseen kansainvälisesti. Aalto Works -kokonaisuuden kohteet ovat Sunilan asuinalue Kotkassa, Paimion parantola, Muuratsalon koetalo, Säynätsalon kunnantalo ja Aallon kampus Jyväskylässä, Seinäjoen Aalto-keskus, Imatran Kolmen ristin kirkko, Kelan päätoimitalo, Kulttuuritalo, Aalto-ateljee, Aallon kotitalo ja Finlandiatalo Helsingissä sekä Villa Mairea Porissa.
”Valmistelutyö itsessään on vaikuttanut modernin arkkitehtuurin vaalimiseen kansallisesti, ja jatkuessaan se vain syventää ymmärrystä Aaltojen modernin arkkitehtuurin merkityksestä myös kansainvälisesti”, Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo kertoo.
Aalto Works -esityksen valmistelu on ollut Museovirastossa vuosien prosessi, joka alkoi kansallisen aieluettelon päivityksestä vuosina 2018–2019. Aie-esityksen muotoilu tehtiin 2020–2021, ja varsinainen Aalto Works -esityksen valmisteluprosessi vuosina 2022–2024 yhteistyössä laajan toimijajoukon, kohteiden omistajien ja kaupunkien sekä eri viranomaisten kanssa. Sarjaesityksen valmistelu on ollut valtakunnallista ulottuen seitsemän maakunnan ja seitsemän kaupungin alueille. Sekä omistajat että kaupungit ovat tukeneet hankkeen edistämistä. Alvar Aalto -säätiön sekä ICOMOS:n maailmanperintöasiantuntijoiden asiantuntemus on ollut valmistelun kannalta oleellinen.
Aaltojen arkkitehtuurista Unescon maailmanperintösopimuksen kahdeksas Suomen kohde?
Suomi ratifioi Unescon maailmanperintösopimuksen vuonna 1987 ja sen jälkeen Suomesta on maailmanperintöluetteloon hyväksytty kaikkiaan seitsemän kohdetta. Aaltojen arkkitehtuuri on jo varhain tunnistettu mahdollisena maailmanperintönä. Aallon toimiston töiden esittäminen luetteloon on ollut monivaiheinen prosessi ja valmistelun juuret ulottuvat lähes 40 vuoden taakse. Sunilan tehdasta ja asuntoaluetta esitettiin Suomesta aieluetteloon Pohjoismaiden rakennussuojeluviranomaisten kokouksessa Bergenissä jo vuonna 1986. Pari vuotta myöhemmin Villa Mairea nostettiin mietinnöissä Sunilan rinnalle, mutta kumpikaan ei lopulta päätynyt Suomen aieluetteloon. Sen sijaan 2004 päivitettyyn aieluetteloon otettiin mukaan Paimion parantola, jota esitettiin maailmanperintöluetteloon, mutta joka saatujen ennakkoarviointien vuoksi vedettiin pois ennen komiteakäsittelyä vuonna 2007. Valmistuneesta esityksestä saadun kansainvälisen ICOMOS:n arvioinnin perusteella alkoi muotoutua ajatus Aalto-sarjakohteen esittämisestä maailmanperinnöksi.
Aalto Works -esityksen kohteet
Sarjaesityksen 13 kohteeseen kuuluu keskeisiä symbolirakennuksia Suomen kehityksessä pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja kansainvälisen yhteisön jäseneksi, kuten Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo Helsingissä hyvinvointiyhteiskunnan ”pääkonttorina”, Seinäjoen Aalto-keskus ja Säynätsalon kunnantalo kuntalaisten tarpeita palvelevina arkisen demokratian keskuksina sekä Helsingin Finlandia-talo valmistumisaikansa maailmanpolitiikan näyttämönä. Kulttuuritalo on 1900-luvun alkupuoliskolla Helsinkiin rakennetun työväen kaupunginosan maamerkki, kokoontumispaikka kaikille henkisen ja ruumiillisen kulttuurin harrastajille. Paimion parantola toimi mallina lääketieteen ja psykologian kehityksen huomioimisesta ja arkkitehtuurin hyödyntämisestä potilaan elämää ja hoitoa tukevana laitoksena. Sunilan asuinalue Kotkassa on varhainen metsälähiö, joka osoitti uuden suunnan perinteisten tehtaan työväenasuinalueiden suunnittelulle. Euroopan Kulttuuriperintötunnuksen v. 2022 saanut Seminaarinmäen yliopistokampus Jyväskylässä on kuva niin yksilön kuin yhteiskunnan henkisen kehityksen mahdollisuuksista. Moni imatralainen nimeää kaste-, rippi- tai vihkikirkokseen Kolmen ristin kirkon, jossa arki ja pyhä yhdistyvät toteuttaen ajatukset seurakuntatyön moninaisuudesta ja saavutettavuudesta kaikille.
Arkkitehtien työn ja luomisen paikkoina esityksessä ovat mukana arkkitehtipariskunnan itselleen Helsingin Munkkiniemeen rakennuttama kotitoimisto Aalto House, joka ilmentää modernin perheen asumisen ja luovan työn yhdistämistä, sekä kävelymatkan päässä edellisestä Aalto-ateljee, jonka arkkitehtuuri edistää työyhteisön ilmapiiriä ja antaa työlle tasa-arvoiset puitteet. Aaltojen tiili-, laatta- ja muurauskokeiluja säilyttävä Muuratsalon koetalo Jyväskylässä sijoittuu villiin luontoon ja lainaa maiseman osaksi arkkitehtuuria. Aaltojen ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille kodiksi suunnittelemassa Villa Maireassa Porissa sisustus ja arkkitehtuuri ovat erottamattomia.