Kentän Sandra Äkäslompolossa 7.7.1954. Vieressä pojantytär Birgitta, jota kutsuttiin myös Pikkumuoriksi, koska hän oli melkein aina mummonsa matkassa. Kuva: Eero Sauri / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto
Kentän Sandra Äkäslompolossa 7.7.1954. Vieressä pojantytär Birgitta, jota kutsuttiin myös Pikkumuoriksi, koska hän oli melkein aina mummonsa matkassa. Kuva: Eero Sauri / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto

Tiettömällä tiellä

Nuori reportteri Eero Sauri kuvasi Tornionlaakson elämää ja ihmisiä 1950-luvulla.

Sandra Maria Palovaara eli Kentän Sandra (1881–1963) ja Simon Justiinus Äkäslompolo eli Simpa (1878–1939) menivät naimisiin vuonna 1902. He ostivat Kentän alueen Simpan kotitilasta Äkäslompolosta Yllästunturin juurelta 4000 mk:lla 1916.

Sandra sai kotoaan perinnöksi vain keinutuolin, koska oli antanut muun perintönsä veljilleen, kerrotaan Äkäslompolon sukuseuran sivuilla. ”Tässä soon tunturin kalhein soututooli,” sanoi Simpa. Sandran veljet rakensivat heille vastineeksi talon. Hirsitalo pystytettiin ensin Kurtakkoon, mistä Sandra oli kotoisin, ja sitten hirret kuljetettiin 45 km:n matka Äkäslompoloon.

Simpa ja Sandra saivat 11 lasta. Kun yksi heidän pojistaan, Hannes, kuoli vuonna 1956, jäivät hänen neljä lastaan Sandra-mummon ja Aapo-veljen, hoitoon. Hanneksen tytär Birgitta asuu edelleen Kentän tilalla.

16-vuotiaan lyseolaisen Eero Saurin ensimmäinen sanomalehtikuva julkaistiin kemiläisen Pohjolan Sanomien etusivulla 14.5.1954. Toiseen kemiläiseen sanomalehteen, Pohjois-Suomeen, Sauri sai kesäpestin 1955–56. Aloitteleva reportteri kiersi kuvaus- ja juttumatkoilla Tornionlaaksossa ja Tunturi-Lapissa ja ikuisti kamerallaan lappilaisia persoonallisuuksia kuten Mattilan äijän, joka oli kuuluisa verenseisauttaja J. H. A. Alamattila, ja Erkunan äijän eli pororuhtinas Antti Palojärven.

Sauri seisauttaa ihmiset hetkeksi kesken arkipäivän askareita: ronttoset jalassa ja likainen essu edessä, luonnontilassa. Valokuviin tallentuvat niin marjassa olleet naiset, maidonhakureissulta tulevat pojat, mummot ja papat siinä kuin poroisännätkin. Kukaan ei ole liian vähäpätöinen kuvattavaksi.

Kesällä 1956 Saurin reportaasimatka vei Palojärven erämaakylään, joka sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Enontekiön kirkonkylästä Hetasta pohjoiseen Käsivarren Lapissa lähellä Norjan rajaa.

Palojärvi on ikiaikainen saamelaiskylä. Vuonna 1956 kyläläisiä oli 50; vuonna 2005 enää alle 25. Elantonsa he saivat maa- ja karjataloudesta sekä poronhoidosta. Lisäansioita haettiin hillastamalla, kalastamalla ja riekonpyynnillä.

Sauri kertoo, että kyläläiset odottivat innokkaasti tietä Palojärvelle, sillä matka Leppäjärven kautta sinne piti taittaa kinttupolkua pitkin. Kesällä 1956 oli 17-hengen tietyöporukka kylällä suunnittelemassa maantien linjausta Hetasta Palojärven kautta Norjan rajalle. Työporukka majoittui teltassa, ja ruokahuollosta vastasi retkueen oma kokki, Erkki Longi.

Saurin reportaasi Palojärvi – kylä havupuurajan takana julkaistiin Pohjois-Suomessa 4.8.1956.

Koulun päätyttyä Eero Sauri siirtyi sanomalehdistöstä aikakauslehdistöön, ensin Kuva-Postiin, myöhemmin Apu-lehteen. Hänestä ei lopulta tullut lehtikuvaajaa, mutta jo 13 vuotta Palojärven reportaasin jälkeen hän oli Avun päätoimittaja.

Hetta yhdistettiin maantiellä Norjan Koutokeinoon (Kautokeino) vuonna 1958. Tämä tie on nyt osa Eurooppatie 45:tä (E45), joka kulkee Sisiliasta Jäämeren rannalle Alattioon (Alta).

Teksti: Raija Linna

Kamera 5/2020

Tietyöporukan kokki, Erkki Longi, tiettömän taipaleen takana Palojärven erämaakylässä Enontekiöllä heinäkuussa 1956. Kuva: Eero Sauri / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto

Tietyöporukan kokki, Erkki Longi, tiettömän taipaleen takana Palojärven erämaakylässä Enontekiöllä heinäkuussa 1956. Kuva: Eero Sauri / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto